Urbaania omavaraisuutta: Sato 2020

Pitkästä aikaa löysin tarmoa postauksen kirjoittamiseen. Nyt kun Tilliäinen lähentelee viiden kuukauden ikää alkaa tuntumaan, että rytmi löytyy pikkuhiljaa ja itsellekin jää vähän aikaa. Käyhän tytteli jo klo 19 nukkumaan tai oikeastaan tavoite on, että silloin oltaisiin jo unessa. Viljelysten suhteen tämä oli vähän surkea kasvukausi. Monivuotisten kasvien helppous ja varmuus on korostunut tänä omituisena kesänä. Näinpä ei meidänkään pakastin aivan tyhjillään ole. Tämä kirjoitus on osa omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa, jossa kunkin kuun ensimmäisenä maanantaina julkaistaan artikkeli omavaraisuuspyrkimysten etenemisestä ja jostain muusta yhdessä sovitusta aiheesta. Sarjaa isännöi Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. Tänään aiheina on sato ja kekri, mutta itselleni kekrin vietto on uppo-outo juttu niin keskityn satoon.

Tosiaan pohjustuksena kerrottakoon, että esikoisemme syntyi toukokuun alkupuolella ja vietimme ensimmäiset viikot hänen kanssaan kaupunkikodissamme. Muutimme mökille vasta toukokuun lopussa ja se on meidän mittapuulla jo hyvin myöhään. Kaikki esikasvattamani taimet riutuivat siis purkeissaan ikkunalaudalla vähän turhan pitkään ja aikaiset avomaakylvöt loistivat poissaolollaan. Lisäksi kesäkuussa ei satanut juuri lainkaan ja maa oli kuivaa. Yhdessä vauvan hoidon intensiivisyyden kanssa nämä kaikki sinetöivät ei niin menestyksekkään viljelyvuoden. Taimet pääsivät taas pitkiksi huiskuloiksi ja osa siemenistä ei itänyt lainkaan. Pavut laitoin kahdesti kesäkuussa ja yksikään (!) ei itänyt. Nihkeän startin saaneet tomaatit ehtivät kasvattaa hirveästi varkaita ennenkuin huomasinkaan ja maakin taisi olla turhan ravinneköyhää niin, että sato jäi niissäkin pieneksi. Plus että keväällä haksahdin taas uusiin lajikkeisiin, jotka eivät kyllä ainakaan tänä kesänä olleet oikein onnistuneita valintoja. Syynä saattaa olla tukkapystyssä pukluverkkareissa säntäilevä viljelijäkin, tosin.. 😅 Kaikenlisäksi tämä tuntuu lähes pyhäinhäväistykseltä sanoa, mutta olin myös aavistuksen pettynyt Hyötykasviyhdistyksen siemeniin. Itämisprosentti ei ollut kaikkien osalta kovin hyvä ja jäin ihmettelemään kun viime kesäinen Tumbler F1 oli pensas/amppelitomaatti ja nyt yhdistyksen siemenestä kasvoi runkotomaatti, joka ei ollut maultaankaan kovin kummoinen. No tiedä häntä, kuten sanottu en ollut parhaimmillani minäkään.

Maissin koko ei päätä huimaa vaikka olivat kasvihuoneessa. 😅
Mistäköhän johtuu tämmöinen, että vain toinen puoli on kasvanut? Vika pölytyksessä?

Mutta vihdoin päästään siihen missä onnistuttiin yksivuotisten osalta! Ensimmäiset syyskylvöni porkkanan osalta onnistuivat hyvin ja jos vain suinkin ennätän taidan laittaa siemeniä maahan myös tänä syksynä. Osa porkkanoista on vielä maassa, koska olen todennut sekä porkkanan että perunan säilyvän parhaiten maassa. Myös peruna onnistui suht hyvin vaikka nekin pääsivät kesäkuussa kuivumaan niin, että pelkäsin kasvien kuolevan. Lajikkeena oli nyt ensi kertaa Annabelle ja se teki minulla jostain syystä paljon pieniä mukuloita. Mistäköhän tämä johtuu? Olikohan liian kuivaa vai kenties ravinneköyhä maa siinäkin syynä? Istukassipuleita tuikkasin puoli kiloa maahan viimeisilläni ison mahani kanssa ja ne lähti hyvään kasvuun. Sitten iski pyörremyrsky koiran muodossa ja varret kaatuivat jo joskus juhannuksen tienoilla jättäen sipulien koon aika pieneksi, mutta niitä sain kuitenkin säilöön ihan mukavasti. Tuolla ne killuvat kestohedelmäpussissa keittiön seinällä. Ystävältä sain papuja, omalta maalta kesäkurpitsaa, herneitä ja yhden hokkaidokurpitsan. Kasvihuoneesta paprikaa, kurkkua ja tomaattia. Maissit jäi ihan mineiksi vain peukalon korkuisiksi. Mikäköhän niitäkin riivasi? Kasvihuoneessa tulee edelleen vähän tomaattia ja kurkkua kun kelit ovat olleet niin lämpimiä.

Ensimmäistä kertaa kasvatin ns.kasvihuonekurkkua. Ovat tosi maukkaita ja ehkä noin 25cm pitkiä. Ei niin isoja kuin kaupassa.
Makuun vaikuttaa varmasti se, että siementen osuus on hyvin pieni.
Kasvihuoneessa tulee edelleen kurkkua. Syksy on ollut niin lämmin ja yöpakkasia ei ole ollut lainkaan vaikka on jo lokakuu.

Monivuotiset ovat jatkossakin minun lemppareita. Maa-artisokkakasvusto runsastui hienosti ja sato odottelee vielä maassa. Se on kiitollinen viljellä kun parissa vuodessa muutamasta mukulasta on siunaantunut kaksi riviä ja yhteensä parisenkymmentä kasvia. Risotossa ne ovat mitä herkullisimpia. Omenoita sain vanhemmiltani ja niistä on tehty sokeritonta sosetta Tilliäiselle ja meille muillekin toki sekä mehua litrakaupalla. Minä niin tykkään siitä mehumaijalla keitetystä omppumehusta. Keittelen talvella siitä mehukeittoa puuron päälle ja juon toki myös sellaisenaan. Marjatuomipihlajan marjoja löytyy pakkasesta monta pussia niinkuin myös punaherukkaa. Ne olivat nyt erityisen maukkaita. Viinirypäleitä tuli ensimmäistä kertaa isompi sato ja halusin kokeilla millainen mehu niistä tulee maijalla. Rehellisesti sanottuna maku ei ollut kummoinen, vähän turhan hapan minun mielestä. Päätinkin sitten lennosta yhdistää joukkoon omenaa ja tehdä sekamehua. Yhdistelmä oli oikein onnistunut ja mehusta tuli tosi hyvää, voin suositella. Mitähän vielä? Mansikat syötiin tuoreeltaan ja ne pari hassua vattua jotka puskista löytyi. Tänä kesänä vattukasvusto runsastui ihan valtavasti ja nyt jos jänöjussit ei popsi niitä talven aikana uskallan povata ensi vuodelle jo ihan mukavan kokoista vadelmasatoa. Pensasmustikoita tuli myös pieni määrä, millähän niidenkin satomääriä saisi nostettua?

Viinirypäleet ovat pieniä ja makeutuvat vasta kun ovat oikein todella kypsiä. Poimin ne aavistuksen liian aikaisin, mutta omenan kanssa tuli viinirypäleistäkin hyvää mehua mehumaijalla.

Omenat ja luumut kärsivät muumiotaudista ja ruvista. Sato oli kertakaikkisen surkea ja kuitenkin hedelmien tuotanto on niin suuri ponnistus, että puut kasvavat todella todella hitaasti. Olenkin ajatellut, että ensi vuonna en antaisi niiden kukkia lainkaan saati tuottaa hedelmää. Jospa sitten riittäisi voimaa kasvaa korkeutta ja tuuheutua. Miltä tämä teistä kuulostaa? Myös parhaat keinot lannoitukseen otettaisiin ilolla vastaan, koska minusta alkaa tuntumaan että viljelyalueeni kaipaisivat nyt kovasti ravinteita ja vahvistusta. Olen käyttänyt lähinnä kompostia ja satunnaisesti pollen parasta, mutta ehkä niissä ei ole riittävästi potkua. Viime kerralla kirjoitin kokeilustani eheyttää vanhat kesäkukkamullat bokashin ja hevosen kikkareiden avulla. Mullasta tuli todella hyvännäköistä, mutta vielä yhden kuukauden jälkeen bokashin sattumia oli nähtävissä. Tuo oli kuitenkin aika helppo tapa saada hyödynnettyä vanhat multapaakut joten ehdottomasti teen jatkossakin. Ainoa huonopuoli on se, että kovin suuria määriä ei jätesäkissä oikein saa tehtyä, jotta pääsee prosessin edetessä sekoittamaan.

Tee-se-itse multaa hevosen kakasta, keittiöjätteistä ja kesäkukkien multapaakuista.

Eli ei tämäkään kesä nyt ihan penkin alle mennyt vaikken sellaisella pieteetillä voinutkaan osallistua niin kuin olisin halunnut. Katsotaan tuleeko ensi kesästä vielä hullumpi kun silloin saa jahdata pää kolmantena jalkana yksivuotiasta taaperoa. Alta löytyy linkit muiden bloggareiden kirjoituksiin ja minun aiemmat postaukset löydät hakusanalla omavaraisuus.

Ihanaa syksyä kaikille, toivottaa Javis

Vyöhyke 1

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/yksinkertaistaelamaa/

Vyöhyke 2

Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/10/mita-taman-vuoden-sadosta-opittiin.html

Oma tupa jatontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/10/satokauden-tilinpaatos.html

Vyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-osa-10-2020/

Caramellia https://caramellia.fi/?p=2182

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/10/suuntana-omavaraisuus-osa-10-sadonkorjuu.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20521

Vyöhyke 4

Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/10/unelmana-omavaraisempi-elama-sadonkorjuu.html

2 kommenttia artikkeliin ”Urbaania omavaraisuutta: Sato 2020

  1. Siellähän on onnistumisia vaikka miten! Olen niin ihaillut muiden viinirypäleitä jo pidemmän aikaa ja nyt raapustellut omalle seuraavan vuoden suunnitelmalistalle, että niitä pitää kyllä päästä kokeilemaan. Ensi vuonna sitten 🙂 Kyselit vinkkejä omena- ja luumupuiden lannoitukseen. Meillä humahti kasvua ja ensimmäinen satokin saatiin erikoisomenille, kun aloin antaa säännöllisesti laimennettua pisua niille 😀

    Lokoisaa alkanutta syksyä sinne 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s