Urbaania omavaraisuutta: Viljelysten edistyminen ja alkukesän sadon hyödyntäminen

Tärkeimmät asiat ensin: tyttäremme on syntynyt ❤️ Hän on niin ihana pieni söpöläinen ja kaikki on mennyt hyvin. Synnytys oli nopea rykäisy kestäessään vain kuusi tuntia ja kotiinkin päästiin puolentoista vuorokauden iässä. Tutustuimme vauvaan ja harjoittelimme hänen hoitoaan kotioloissa melkein kolme viikkoa ja vasta nyt viime päivinä muutimme mökille. Saimme pari päivää ennen synnytystä lahjaksi lämmintä vettä tuottavan Oraksen mökkihanan ja se on kyllä ihan huippu juttu! Muutaman viikon perusteella voin jo todeta, että pyllypesut vedenkeittimen varassa olisi olleet tuhat kertaa työläämmät. Onhan tässä ollut opettelemista ja toimivien käytäntöjen hakemista. Noin pienellä ei vielä ole varsinaista päivärytmiä ja tuntuukin aika haasteelliselta kun edellisen päivän perusteella ei voi ennustaa mitään tulevasta päivästä. Niinkuin yksi kaverini totesi on vastasyntyneen kanssa parempi antautua virran vietäväksi, ainakin aikataulullisesti. 😀 Itse olen palautunut synnytyksestä todella hyvin ja kovasti mieli halajaisi jo hevosen selkään. Näin pitkää ratsastustaukoa minulla ei ole ollutkaan kuin joskus 12 vuotiaana viimeksi.

Pikkuinen Tilliäinen mummon vanhassa rottinkisängyssä ❤️

Tämä postaus ajoittuu taas kuukauden ensimmäiseen maanantaihin ja on osa omavaraisuusbloggareiden yhteiskirjoitussarjaa, jota luotsaa Tsajut-blogin Satu ja Korkealan Heikki. J sai pidettyä kaikki taimeni hengissä sairaalassa oloni ajan vaikkei hän varsinaisesti mikään viherpeukalo olekaan. Pientä karsintaa olen tehnyt nyt itse ja sain taas huomata, että taimikasvatus on aloitettu turhan aikaisin. Isoja roikaleita on hankala käsitellä ja niistä osa aina kärsii viimeistään kuljetuksessa mökille. Harmittaa vietävästi kun ensimmäistä kertaa kokeilussa oleva ja tietysti ainokainen Tigerella-tomaatintaimi taittui pahasti matkalla. Päätin kuitenkin kokeilla josko se siitä vielä lähtisi narulla tuettuna kasvuun. Kieputin taitoskohdan ympärille muovisuikaleen estämään kuivumista. Saa nähdä miten käy, toisaalta luonto on yllättävän sitkeä..

Ensimmäinen kierros kurkkujen ja kurpitsojen siemeniä ei itänyt lainkaan ja ne ovatkin nyt vielä tosi pieniä taimia. Uskoisin kuitenkin niiden ottavan kasvuspurtin kasvihuoneessa sitten kun yötkin ovat suht lämpimiä. Pidän niitä toistaiseksi vielä mökin lasikuistilla, jossa on aavistuksen kasvihuonetta lämpimämpää. Viime vuonna palellutin osan kurkun taimista kun minulle tuli ihan yllätyksenä se, että ne ovat tomaattiakin arempia. Kurkut kuolivat samaan aikaan kun tomaatit porskuttivat yhden toukokuisen yön kahden plusasteen lämmössä. Avomaan kylvöjä pitäisi tässä vielä tehdä alkaneella viikolla kunhan tulee sopiva hetki. Kaaleja, porkkanaa, salaatteja ja punajuurta olisi ainakin tarkoitus laittaa. Ja pavut uupuvat toistaiseksi myös.

Kasvihuoneessa vallitsee suloinen kaaos, mutta hommat etenevät joka päivä hieman.

Jotain tämän toukokuun kulusta kertoo se, että hyötykasveille tarkoitetussa hyygelpenkissäni kasvaa pioni. Yhtään en tiedä mistä se on siihen tupsahtanut viime kesän jälkeen. Sinänsä jännä kun ainakin minä miellän pionin vähän hankalaksi itse lisättäväksi perennaksi kun siemenestä kukkivan kasvin saamiseen kestää kolmesta viiteen vuotta. Nyt sitten luonto on hoitanut tämän asian puolestani ja varmasti paremmin kuin itse olisin osannut. Hyygelpenkkien pohjanahan käytin kaikenlaista tiluksilta löytyvää kasvijätettä ja sitä kautta siemen on sinne varmaan joutunut. Ajattelin antaa ponille kasvurauhan ainakin täksi kesäksi ja katsoa mitä siitä tulee. Hyygelpenkit ovat muutenkin vielä lähes tyhjät, koska sekä syys- että aikaiset kevätkylvöni epäonnistuivat totaalisesti. Penkeissä kasvaa nyt vain muutamia kuukausimansikoita, ilmasipuleita, valkosipuleita ja pari hassua herneen taimea. Myöhässä olen näiden kanssa, mutta olkoon. Nyt priorisoidaan tuota pientä ihmisen taimea. ❤️

Mysteeripioni hyötykasvipenkissä.

Pottu- ja sipulimailla näyttää hyvältä mitä nyt viheliäinen peltovalvatti yrittää vallata alaa. Minulla on kaikkialla maassa tuota hiivatin rikkaruohoa jolla on paksuhko lähes vaakatasossa kulkeva juuri, joka tuottaa miljoona poikasta ihan pienestäkin juuren palasta. Juurta jää maahan aina sen verran, että uutta pukkaa. Ja jos ja kun jossakin nurkalla tämä peltovalvatti pääsee kukkimaan, voi yksi kasvi tuottaa jopa 6 000 siementä! Ihan älyttömän vaikea torjuttava siis kun leviää herkästi sekä juurilla että siemenillä. Tämä samainen vihulainen on vallannut myös kasvihuoneen pohjaa, hyygeleitä ja osia kukkapenkeistä. Täytyy toivoa, että ehtisin kesän aikana kuitenkin kitkemään sitä ennenkuin valtaa kaikki paikat ihan tyystin.

Niinköhän saadaan Juhannukseksi omat uudet potut? Lajike on Annabella.

Noh, mutta kaikki viljely ja ponnistelu tähtää tietysti siihen, että omalta pihalta saisi vähän myös murua rinnan alle. Esittelenkin tässä muutamia suosikkireseptejäni, joita varhaiskesän sadosta voi tehdä. Kevät on villivihannesten kulta-aikaa ja ehdinkin toukokuun alussa säilöä pakkaseen sekä vuohenputkea, että nokkosta. Vuohenputkesta tein myös pestoa, joka oli aivan ihanaa niin leivän päällä kuin pastassakin. Pesto on minulle sellainen suuri rakkaus, jota voisin syödä vaikka kengänpohjallisen päällä ja mielestäni basilikasta tehty on aivan ylivoimaisesti parasta. Senpä takia tuo vuohenputkitahna voisikin kulkea tahna nimellä pesto sanan sijaan. Molemmat ovat hyviä, mutta erilaisia makumaailmoiltaan. Reseptin vuohenputkitahnaan löydät tämän postauksen lopusta.

Vuohenputkitahnaa, fetaa ja pastaa ääntä kohden.

Olen tehnyt villivihanneksista myös perinteisiä lettuja tällä reseptillä korvaten porkkanasoseen samalla määrällä soseutettuja lehtivihreitä ja jättäen kurkuman pois. Letut maistuvatkin todella hyvin ja tähän käy myös muiden syötävien kasvien naatit sitten myöhemmin kesällä. Esimerkiksi punajuuren lehdet tulee harvoin hyödynnettyä vaikka nekin sopivat hyvin naattilettuihin. Miksi sitten kannattaisi suosia villivihanneksia? Ravintoarvojen ja helppouden vuoksi! Nuo vihulaiset tai parhaat ystävät kun nousevat itsekseen maasta silloin kun oikein mikään puutarhurin kasvattama ei vielä avomaalla menesty. Tämä on hyvä mentaalipuolen harjoitus, jossa voi muuttaa lasinsa puoli tyhjästä puoli täyteen kun vuohenputken harmittelusta voi siirtyä ihailemaan kuinka kukkapenkissäkin kasvaa ruokaa.. 😅 Superfoodia ilman, että itse tarvitsee laittaa tikkua ristiin. Enää voi vain ihmetellä miksi en käytä niitä enemmän?!

Alkukesän menestyjä monella pihalla on raparperi, josta tulee aivan superhyvää mehua. Vichyllä laimennettuna mehu on todella kesäisen raikas janojuoma, jonka vaaleanpunainen väri hurmaa kauneudellaan. Raparperimehun tekeminen on myös tosi helppoa, mutta puuha kannattaa aloittaa hyvissä ajoin yön yli vaativan tekeytymisen vuoksi. Pinaatista valmistettavan palak paneerin reseptin olen jakanut jo viime kesänä, mutta tulkoon se tässä uudestaan niille jotka eivät sitä vielä ole kokeilleet. Uudet perunat ovat tietysti ihan ykkössuosikki ja ajattelin tänä kesänä kokeilla keittää niitä mintun kanssa. Seuraan youtubessa sellaista ihanaa Lavender and Leeks tiliä, jonka pitäjä Katie aina kehuu minttuvedessä keitettyjä uusia pottuja. Kuulostaa sen verran oudolta, että kokeiltavahan sitä on. Tässä muutamia ehdotuksia, joita tykkään itse syödä. Alta löytyy tosiaan tuo tahnan-resepti, joka toimii sekä leivän päällä että pastan seassa vaikka fetajuuston kera. Reseptin jälkeen on listattuna taas perinteiseen tapaan linkit muiden bloggareiden kirjoituksiin ja minun aiemmat postaukset löydät hakusanalla omavaraisuus.

Lämmintä ja aurinkoista kesäkuuta, toivoo Javis

Vuohenputkitahna

900 ml vuohenputkea (jätskirasiallinen)
1,5 dl auringonkukansiemeniä
3(-5) valkosipulin kynttä
1,5 dl rapsiöljyä
0,5 tl suolaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita

Huuhtele vuohenputket runsaalla vedellä ja valuta. Paahda kuivalla pannulla auringonkukansiemeniä. Mittaa kaikki aineet kulhoon ja muussaa sauvasekoittimella tasaiseksi. Viidellä valkosipulin kynnellä tästä tulee aika tymäkän (=ihanan 😅) makuista, mutta jos olet miedomman ruoan ystävä niin laita aluksi vaikka vain yksi kynsi ja maistele välillä. Pesto onnistuu ilman ravintohiivahiutaleitakin, mutta niistä saa soosiin proteiineja ja tuovat juuston makua muuten vegaaniseen pestoon.

Jovela https://www.omavarainen.fi/l/kesakuu2020/

Vyöhyke 2
Sarin puutarhat https://sarinpuutarhat.blogspot.com/2020/06/kuupuutarhurin-tuholaisten-torjunta_1.html

Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/06/myyrasota.html

Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/2020/06/01/suuntanaomavaraisuus-kesakuun-kiireet/

Ku ite tekee https://www.kuitetekee.com/2020/06/01/puutarha-satoa-jo-alkukesasta/

Vyöhyke 3
Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-2020-osa-6/

Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/2020/06/omavaraisempaa-elamaa-2020-osa-6.html

Luontoannelifestyle https://www.luontoannelifestyle.com/blogi/?p=108

Caramellia https://caramellia.fi/kesakuu2020/

Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/2020/06/suuntana-omavaraisuus-osa-6-miten-satoa.html

Villakotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=4636

Airo ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/2020/05/suuntana-omavaraisuus-2020-kesakuu.html

Luomulaakso https://luomulaakso.fi/?p=20103

Vyöhyke 4
Puutarhahetki https://puutarhahetki.blogspot.com/2020/06/unelmana-omavaraisempi-elama.html

Vyöhyke 5
Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=1079

8 kommenttia artikkeliin ”Urbaania omavaraisuutta: Viljelysten edistyminen ja alkukesän sadon hyödyntäminen

  1. Lämpimät onnittelut vauvastanne! ❤ Paljon olette ehtineet tehdä pihalla, vaikka vauva-arki varmasti on vaativaa. Pidän peukkuja tomaatintaimen puolesta. Ihanaa kesäkuuta ja kaikkea hyvää teidän vauvan tuoksuiseen arkeenne.

    Tykkää

  2. Oikein lämpimät onnittelut lapsen johdosta 💕
    Meillä vuohenputket odottavat siirtoa uuteen paikkaan ja perunat vielä istuttamista. Saisi tuota vettä tulla kun ei tahdo mikään kasvaa kun on niin hurmuisen kuivaa.

    Tykkää

  3. Ihanaa arkea pienen prinsessan kanssa ja paljon onnea tuoreille vanhemmille!

    Uudet perunat ja minttua keitinvedessä kuulostaa juuri niin erikoiselta, että pitänee kokeilla. Meillä on joukko raksamiehiä pihalla autotallia tekemässä, ja olen tärkeästi hyväksi käyttänyt heitä kokeellisessa keittiössäni. Pienenpienen Farmin raksacatering on tarjoilllut näille tosimiehille mm. kesäkurpitsalasagnea, parsaa!!!, kummallista oranssia melonia ja pannariin jemmattua nokkosta sekä salaattiin kätkettyjä rikkaruohoja 😦 Hyvin ovat uponneet. Vain yksi mies huomasi lasagneen jemmatut sienet ja kaivoi ne pois.

    Tykkää

    • Hahhah, sä olet räjäyttänyt siellä raksaäijien makumaailmaa. Myös mulla on usein kokeileva keittiö, mutta harmillisen usein keitokset eivät vastaa ihan sitä mitä olin ajatellut. Seuraan reseptejä väljästi ja sitten saattaapi jäädä se kokonaisuuden kannalta tärkein elementti laittamatta. Tai jotain tulee liikaa ja se peittää kaiken alleen. Vuohenputki on myös lämmitettynä hyvä koska on maultaan niin mieto niin uppoaa mihin vaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s