Mansikan kasvatus on helppoa ja palkitsevaa

Kuvat itsekasvatetuista mansikoista tuntuvat keräävän somessa eniten tykkäyksiä ja ihmiset huokailevat, että olispa meilläkin. Mansikan viljely on mielestäni niin helppoa, että siihen kannattaa jokaisen ryhtyä jos vain on joku pläntti mihin saa kasvin ulos aurinkoon. Me olemme kasvattaneet ruukuissa, lavakuluksissa ja nyt viimeisimpänä avomaalla.


Oma viljelyni on niinkin yksinkertaista, että ostin ekana vuonna taimistolta joitakin mansikan taimia joista osa oli polka-lajiketta. Se on kova rönsyilemään ja kaikki jälkimmäiset kymmenet mansikantaimeni ovat olleet noiden muutaman ostotaimen jälkeläisiä. Rönsyilyssä on se huono puoli, että ilman kevätsiivousta mansikkamaa kasvaa parissa vuodessa niin tupaten täyteen, että lopputuloksena on yksi tiivis sotku, joka tuottaa huonolaatuisia marjoja jos tuottaa lainkaan. Hyvä puoli on se, että sinulla on ehtymätön pikkutaimien varasto.


Mansikkamaa on tällainen sotku ennen siivousta.

Minulla on keväisin siis tapana käydä puutarhasaksien kanssa taimien ympäristö läpi ja katkon kaikki rönsyt ja vanhat lehtiruodit. Vain vaaleanvihreä uusi kasvusto säästetään. Mansikka tekee kukkien aiheet jo edellisenä vuonna, joten liian kovakourainen ei saa olla. Rivien väliin kasvaneistä rönsyistä jätän terhakkaimmat kasvamaan ja niistä saan uusia taimia ikääntyneiden tilalle. Mansikantaimia joutuu uusimaan silloin tällöin mikäli haluaa saada reilusti satoa. Jotkut uusivat määrävuosin koko mansikkamaan, mutta minä uusin aina muutamia huonoimpia taimia joka vuosi. Näin minään vuonna ei tule taukoa sadosta. Rönsyt saavat jatkaa nyt kasvuaan kunnes tämän kesän marjasato on tehty ja sitten korvaan niillä huonoiten marjaa tehneet vanhat taimet. Näin ne ehtivät vielä juurtua hyvin uusille paikoilleen ennen syksyn tuloa.


Lehtiruoteja ja rönsyjä on biljoona ja ne kaikki leikataan lukuunottamatta vaalean vihreää uutta kasvustoa.

Kevätsiivous on mansikan viljelyyn liittyen se suurin työ. Nyt ne saavat olla noin kunnes nurmikkoa aletaan leikkaamaan. Ajan nurtsin keräilevällä leikkurilla ja levitän silppua reilusti mansikoille heti alkukesästä ja toisen kerran myöhemmin kesän aikana. Muuten en lannoita niitä mitenkään. Jos on kovin kuivaa niin kastelen avomaan taimia joitakin kertoja. Ruukuissa tai lavakauluksessa kastelutarve on suurempi. Kun raakileita alkaa näkymään, kannattaa suojaksi laittaa harso pikimmiten, jottei linnut käy nokkimassa. Harso on parempi kuin verkko, koska siihen ei jää eläimet kiinni. Usein myös harvennan lehdistöä tässä vaiheessa, jotta ilma pääsee kiertämään eikä marjat homehtuisi.


Tältä mansikkamaa näyttää siivottuna. Turhan tarkka ei tarvitse olla eikä jokaista roskaa täydy kerätä. Kyllä ne sinne maatuvat.


Vielä kun reunan jaksaa kantata pistolapiolla niin ruoho ei leviä mansikkamaalle.


Mato Matala tuli morjestamaan. Se olikin aivan jättipitkä ja hanska on antamassa mittakaavaa. Nostin hänet varovasti lämpimään paikkaan, josta alkoi sula maa. Siitä lienee mönkinyt turvaan.

Siinäpä se! Tällä kaavalla on saatu joka kesä runsaasti satoa eikä se minusta hankalaa ole. Päinvastoin, yksi helpoimmista viljeltävistä mielestäni kun ei tarvitse mitään kikkailua. Vielä viimeisenä pieni tipsi, että mansikka kannattaa istuttaa pieneen harjuun, jotta se ei seiso talvisin vedessä. Kukka-aihiot muodostuvat tosiaan jo edellisenä kesänä ja talvimärkyys jäätymisineen saattaa tuhota ne. Jos et onnistu mansikoiden kanssa niin tässä tai liian vanhoissa taimissa lienee vika. Jotkut sanovat, että paras satoaika per taimi on vain kolmisen vuotta.

Ei muuta kuin kokeilemaan vaikka amppeleissa terassille! Toivoo, Javis

2 kommenttia artikkeliin ”Mansikan kasvatus on helppoa ja palkitsevaa

  1. Apua! Minä olen kyllä kanssani ihan eri mieltä! =’D Tai ei kai se itse kasvatus niin ongelmallista ole, mutta siihen liittyvät lieveilmiöt, kuten esim. linnut. Meillä on runsas linnusto tässä ympärillämme ja varsinkin harakat ja rastaat pitävät huolen, ettei ihmisille mansikkaa jää. Tämä siitäkin huolimatta, että kylällä on kaksi isoa mansikkatilaa. Luulisi, että niistä riittäisi syötävää ja pienviljelijän mantsut saisivat olla rauhassa. Toiseksi, olen huomannut, etta jossain vaiheessa mansikoihin tulee aina kannan alle joku mato. Tämä varmaan johtuu siitä, että pitäisi uudistaa kasvustoja muutaman vuoden välein.

    Nooh, vuosia olin mansikkaa kasvattamatta. Juurikin syistä linnut, madot ja se, että saan helpommin mansikkani noita ihan lähellä olevilta tiloilta. Mutta nyt kun Leppämäki on mummula, täytyyhän lapsenlapsilla olla pienet mansikkamaat. Taistelu siis jatkuu! =’D

    Tykkää

    • Voi ei! Linnuista saa kyllä semmoisen primitiivireaktion kun tajuaa, että siellä ne on buffetpöydässä napsimassa sun mansikoita. Saattaa päästä pieni älähdys ja juoksu käsiä villisti heilutellen! 🤣 Ja miksi niiden pitää nokkaista vähän monesta eikä syödä esimerkiksi yhtä mansikkaa kokonaan? Tämä ongelma ratkesi kyllä kun laitoin harson huolellisemmin paikoilleen ja reunat tiukasti maahan kiinni..
      Matoja ei ole onneksi näkynyt meillä. Kiva kun saatte kuitenkin mansikat läheltä ostettua, täällä ollaan ihan kauppojen ja torien tarjonnan varassa jos isompia määriä tahtoo säilöä.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s