Urbaania omavaraisuutta

Omavaraisuussarja starttaa taas ja minä ajattelin osallistua tänä vuonna vähän kevyemmällä versiolla. Ihan joka kuukausi en välttämättä kirjoittele, mutta pysyttelen tämän tosi mielenkiintoisen projektin matkassa. Tämänvuotinen sarjan nimikkokuva on mielestäni mitä mainioin esitellen neljä erilaista näkymää. Stadi vastaan lande asetelma ei ole tarkoituksellinen, mutta omaa asuinpaikkaani kuvaa parhaiten juuri tuo vasemman alakulman kaupunkinäkymä. Kuten jo kerroinkin me muutimme joulukuun alussa vielä lähemmäs Helsingin keskustaa aika vilkkaaseen kohtaan ja kun viereiseltä kadulta huristelee ratikka ydinkeskustaan tuntuu tämä lokaatio kaikkea muuta kuin sopivalta omavaraisuudesta kirjoittelevan ihmisen blogiin. Ajattelinkin, että josko kirjoittaisin tämän vuoden otsikolla Urbaania omavaraisuutta. Jos olet uusi lukija blogissani, niin kerrottakoon että viljelen siis siirtolapuutarhapalstaa Helsingissä. Tontilla on 30 neliöinen mökki juoksevine vesineen ja viime kesänä asuimmekin mökkeröllä vapusta syyskuun puoliväliin.

Suuntana omavaraisuus

Viime syksynä törmäsin päin seinää yrittäessäni keksiä erilaisia tapoja säilöä kasvattamiani tuotteita kerrostalokodissa. Upea porkkanasato nahistui jääviileäkaapissa ennen kuin ehdin käyttää muutamaa porkkanaa enempää. Vanhan kodin kellarikomero oli 18 asteinen eli siellä ei säilynyt mikään huoneenlämpöä paremmin. Tekemäni punajuurisäilykkeet ja erilaiset mehut säilyivät kyllä viileäkaapin puolella ja pakastimeen mahtui jonkin verran paprikaa, kesäkurpitsaa ja omppuja lohkoina sekä soseena, mutta siis puhutaan niin pienistä määristä että tunnen taas itseni ihan huijariksi tässä porukassa. Muuttoa suunniteltaessa tajusin säilytystilojen vielä vähenevän, koska uudessa kodissa on täyskorkea jääkaappipakastin eli viileäkaapin osuus jäi kokonaan pois. Yksiössämme oli hassun paljon viileää säilytystilaa niin pieneen asuntoon kun keittiössä oli tosiaan täyskorkea jääkaappi, jonka alaosa oli vähän lämpöisempi viileäkaappi… Alaosa oli täynnä keittämiäni mehuja ja hilloja ja päädyinkin ennen muuttoa antamaan ison osan mehuista työkavereilleni. Ne eivät olisi mahtuneet tänne uuteen kotiin mitenkään. Mökillä voisi säilyttää muuten jotain tuollaista hyvin pakattua joka ei hiiriä liikaa houkuttele, mutta pakkasten alkaessa koko torppa vetää jäähän. Sitten pitäisi olla passissa kiikuttamassa pulloja turvaan ja hei ihan oikeesti, ei mitään järkeä! Meillä oli yksiössä erillinen pakastinkaappi eteisessä toimittamassa samalla laskutason ja roinankeräyspaikan virkaa, mutta totesin ettei sen ympärivuotinen päällä pitäminen porkkanasoseen vuoksi ole jatkossa mitenkään ekologista ja niinpä se annettiin eteenpäin uuteen kotiin muutettuamme. Aiemmin sen käyttäminen oli hyvinkin perusteltua, koska muuta pakastinta meillä ei ollut.

Niinpä tänä vuonna yritän kasvatuksissani keskittyä paikan päällä heti tuoreeltaan syötyihin kasviksiin ja jätän säilöntäajatuksen hautumaan. Omppusoseita ym teen tietysti, mutta porkkanoitakaan en nyt ajatellut kasvattaa kauheita määriä. Punajuurisäilyke itsetehtynä on vaan niin paljon kaupan vastaavaa parempaa, että sitä täytynee ensi vuonnakin tehdä pieni määrä.

Jotta vihannekset tulisi tosiaan syötyä paikanpäällä, korostuu tänäkin vuonna aikaisen sadon merkitys. Lajikevalinnoilla pyrin taas saamaan satoa jo kesäkuusta lähtien. Ja erittäin tärkeää on tietysti taimien esikasvatus, joka starttaakin minulla Matti-paprikoilla ihan tässä näinä päivinä. Muut kokeilemani paprikalajikkeet eivät olleet vaivan arvoisia. Viime vuonna hyväksi toteamani lautalla idätys on helpoin tapa ainakin paprikoiden kanssa, mutta orvokin siemeniä vielä mietin. Ne ovat niin minimini kokoisia ja pienet sirkkalehdet kovin hentoiset, joten niiden osalta taidan päätyä multakylvöihin. Muitakin kesäkukkia olisi kiva taas kasvatella itse siemenistä, mutta viime vuonna ne eivät kovin hyvin onnistuneet. Kaikista tuli sellaisia rimpuloita vaikka kasvivalo oli käytössä. Olen talvettanut pelargonioita avojuurisina siivouskaapin perällä ja otan ne helmikuussa valoon. Katsotaan jos niistä saisi vaikka pistokkaita ja määrää lisättyä sillä tavoin. Sain eräältä mökkinaapurilta syksyllä talvetukseen hauskan tulppaanipelargonin ja eritoten siitä olisi mukava saada pistokas niin sattuisi toinen täysin saman värinen.

Tulppaanipelargonia

Kutakuinkin tämän näköinen ja värinen oli saamani tulppaanipelargoni. Kuva Viherlandia.fi

Suhtaudun tähän tulevaan viljelykauteen nyt ajatuksella vähemmän, mutta paremmin. Yritän keskittää tarmoni niin, että taimia olisi vähemmän mutta niistä jaksaisi ja ehtisi huolehtia paremmin. Esimerkiksi suurin osa erilaisista kaalisadoistani päätyi viime kesänä kaalikoiden tuhoamiksi ja nyt yritänkin hankkia hyvissä ajoin kaaliverkon. Opin, että kaalikoit saapuvat Suomeen lentämällä isoina lauttoina siinä kesäkuun puolivälin ja juhannuksen välillä, joten myös joku hyvin varhainen kaalilajike, kuten Greyhound, saattaisi olla varmin. Helsinki sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 1b ja täällä voisi hyvin nuo varhaisetkin onnistua. Eihän niistä mitään viisikiloisia ehdi kasvaa, mutta olisin itse ihan tyytyväinen pienempiinkin kunhan olisivat siistejä. Varhaisten lajikkeidenkin ehtiminen riippuu tietenkin keväästä ja esimerkiksi viime toukokuun alkuhan oli tosi kylmä, joten toivoisin tämän vuoden olevan leudompi.

greyhound

Greyhoundin pitäisi olla nimensä mukaisesti nopeakasvuinen varhais/suippokaali. Siemeniä saa aianakin Hyötykasviyhdistykseltä. Kuva vanmeuwen.com

Muita projekteja mökillä olisi oven kunnostus ja maalaus, uusien entistä leveämpien rappujen rakennus ja kattaminen valokatteella sekä bonuksena yhdistetty ruukutuspöytä ja vesipiste. Nämä kaikki hommat on oikeastaan sellaisia, joita ilmankaan ei mitään vahinkoa tule ja koska viime vuosi oli oikea rakentamisen vuosi niin nyt en ota mitään ressiä noista. Teen jos jaksan ja huvittaa. Ovi olisi kyllä kiva saada siniseksi…

Tässä kirjoituksessa oli nyt vähän laiskan pulskea sävy, mutta joskus se on semmoista. Ihan jännityksellä odotan itsekin millaiseksi tuleva kasvukausi muodostuu. Alta löytyy taas muiden bloggareiden kirjoitukset listattuna tällä kertaa kasvuvyöhykkeittäin ja minun viime vuotiset kirjoitukset löytyvät hakusanalla omavaraisuus.

Mukavaa loppiaista kaikille! Toivoo, Laura eli Javis

Kasvuvyöhyke 1

Omavarainen https://www.omavarainen.fi/l/tammikuu2020/
Wannabee Farmari https://farmertobee.blogspot.com/…/kohti-omavaraisempaa…
Iso-Orvokkiniitty https://iso-orvokkiniitty.fi/…/kuudes-vuosi-iso…

Kasvuvyöhyke 2

Sarin puutarha https://sarinpuutarhat.blogspot.com/…/suunnitelmia-talle…
Pienenpieni farmi https://pienenpienifarmi.com/?p=1068
Urban Farming kaupunkiviljely https://finlandurbanfarming.blogspot.com/…/omavarainen…
Rouva yrttinen https://rouvayrttisen.blogspot.com/…/rouva-yrttinen…
Kohti laadukkaampaa elämää https://varmuusvara.blogspot.com/2020/01/tammikuu-2020.html
Rakkautta ja maanantimia https://rakkauttajamaanantimia.blogspot.com/…/suuntana…
Oma tupa ja tontti https://omatupajatontti.blogspot.com/2020/01/rapparina-ja-nuohoojana.html

Kasvuvyöhyke 3

Tsajut https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus2020-osa-1
Harmaa torppa https://www.harmaatorppa.fi/…/omavaraisuutta-vuonna-2020…
Metsäläisten elämää https://metsalaistenelamaa.blogspot.com/…/omavaraisempaa…
Airot ulapalla https://airotulapalla.blogspot.com/…/suuntana-omavaraisuus…
Caramellia https://caramellia.fi/tammikuu-2020/

Villa Kotiranta http://www.villakotiranta.fi/?p=3611

Kasvuvyöhyke 4

Puutarhahetki – suurien unelmien puutarhablogi https://puutarhahetki.blogspot.com/…/unelmana-omavaraisempi…
Korkeala https://www.korkeala.fi/?p=3005

Kasvuvyöhyke 5

Sorakukka http://www.sorakukka.fi/?p=972

25 kommenttia artikkeliin ”Urbaania omavaraisuutta

    • Eikä! Toi harmittaa eniten kun on tehnyt ison työn ja luontokin ollut suosiollinen ja sitten lopulta tuotteet pilaantuu. Luulee jo onnistuneensa ja sitten kuitenkaan ei ihan! 😬 Joo, suoraan ääntä kohden on mun tämän kesän taktiikka 😅

      Tykkää

  1. Tuo lauttaidätys tuntuu fiksulta tekniikalta! Pitääpäs kokeilla sitä tänä keväänä joidenkin siementen kohdalla. Meillä kun on omia siemeniä paljon, niiden kanssa on aina vähän arpomista, että onko kerännyt ne juuri oikeaan aikaan ja onko ne hengissä. Tuolla lauttaidätyksellähän siitä pähkäilystä pääsee heti!

    Ja kiitos kaalilajikevinkistä. Täällä on kokeiltu jos mitä ja vaikka tekniikka olisi oikea, ihmismokat mahdollistaa ötököiden pääsyn kaaleille joka hemmetin vuosi 😀 Aikaisempi lajike voisi olla ratkaisu sekin!

    Tykkää

    • Kaalivinkin sain itsekin somesta kun aktiivisesti seuraamani Charles Dowding sitä suositteli. Charles on ihan huippu sadon maksimoinnissa ja saa esikasvatuksen rytmittämisellä ja lajikevalinnoilla mielettömän sadon pieniltä tiluksiltaan. Vähän kriittisesti joutuu joitain lajikkeita pohtimaan, että menestyykö myös Suomessa (Charles on britti), mutta tuon kaalin pitäisi onnistua täälläkin. Eikun kokeilemaan!

      Tykkää

  2. Harmillinen tuo säilöntäkoettelemus! Toisaalta, nyt kun sitä on kokeillut ja harjoitellut niin sujuu sitten helpommin kun säilytystilat ilmestyvät käytettäviksi. Sitä ei tosiaan meinaa itsekään uskoa miten paljon säilytystilaa tarvitsee ja miten erilaisia tiloja eri asiat tarvitsevat. Minähän menetin ison osan talviomenia kun niitä olisi varmaan pitänyt siirrellä eri lämpötiloihin. Just ja just sain jouluksi tehtyä pari hedelmäkakkua talviomenanpaloilla mutta iso laatikollinen meni kompostiin väärän säilytystilan takia. Ei vaan aina kaikkea hoksaa…

    Tykkää

  3. Voi, kuinka olisikin ihana saada kaalit joskus onnistumaan!

    Oletkos ajatellut hapattaa kasviksia? Porkkanat esim. olisivat hyviä hapatettuina ja säilyisivät jääkaapissa. Minä kyllä ryöppään ja pakastankin porkkanoita. Vaikka meillä on kellari, ei ne vaan tuppaa säilymään siellä. Joko alkavat kasvamaan, tai sitten muuten vaan nahistuvat.

    Tykkää

    • Ainakaan hapankaali ei ole erityisen mieluinen minulle niin ehkä siksi olen vähän vieroksunut ajatusta kasvisten hapatuksesta, mutta se nyt ei olisi iso vaiva kokeilla josko porkkana maistuisi paremmin. Meillä pakastustilaa on sen verran niukalti, että olen pyrkinyt sitä säästelemään arvokkaammille raaka-aineille, mutta muuten pakastus olisi kyllä suosikkitapani säilöä.

      Tykkää

  4. Tuli mieleen, että meillä on tuvan pihalla sementtinen kuoppa, jonkinlainen ”minikellari”. Sen kunnostus on kesken. Ideana on, että sen kansi eristetään hyvin ja siellä voisi säilöä jonkun aikaa kellaritarvikkeita. Onnistuisiko vastaavan kaivaminen esimerkiksi siirtolapuutarhan pihaan?

    Ne omenat ovat ongelma, tykkäävät viileästä, eivät tykkää jäätyä ja niiden kumppanuudesta ei muut kasvit perusta. Meillä mietitään omenoiden säilytystä nyt kuumeisesti, vaikka vasta yksi talviomena on saatu istutettua pihaan 😀

    Ihana päästä seuraamaan etenemistäsi tänäkin vuonna.

    Tykkää

    • Mä lueskelin jossain vaiheessa noista maakuopista ja katselin youtubesta videoita. Se olisi kyllä mahdollinen jos saa tehtyä hiiren ym öpäkäisten kestäväksi. Metsähiiret itseään tuskin betonin läpi syö, mutta rotat ilmeisesti voi? Mulla vipelsi tontilla syksyllä metsähiiriä ja kävivät välikatossakin jemmaamassa eväksiään, niin en millään haluaisi houkutella niitä enempää. Luojan kiitos eivät tule sisälle!

      Tykkää

  5. Välillä säilytystilat tuovat haasteita. Tuo on totta, että pitäisi enemmän käyttää ruokia satokaudella eikä säästellä ja säilöä. Välillä siinä vain käy niin, että vihannekset ja hedelmät ehtivät pilaantua ennen kuin olisi aikaa tehdä niille jotain.

    Tykkää

    • Joo, ehdottomasti positiivisen kautta tätä viljelyä on toteutettava. Pääosin siinä onneksi onnistunkin ja olen oppinut jo monta asiaa kantapään kautta. Viides kesä starttaa ja jokaiselta vuodelta jää jotain taskuun. 😊

      Tykkää

  6. Kaaliverkkoa pitää itsekkin ostaa. Kun tein suurempaa siementilausta niin ärsytyksekseni tilaamani harsot oli ihan jotain muuta kuin harsoja. Olivat jotain himputin muovia missä oli peukalon mentäviä reikiä! Jos niillä on tarkoitus suojata kasveja niin varmaan siten että hyönteiset kuolee nauruun

    Tykkää

  7. Joku varhaiskaalilajike täälläkin ehkä menossa kokeiluun, viime kesänä koetin taas parsa- ja kukkakaalia ja totesin jälleen kerran, että ’ei enää ikinä!’ Koit tuhosivat sadon täysin, enkä mitään ehtinyt saamaan lautaselle, höh!

    Voisin koettaa ottaa kanssasi saman ajatuksen tähän vuoteen, että ’vähemmän mutta paremmin’. Yleensä lajikkeiden määrän kanssa keväällä innostuksissaan villiintyy täysin, mutta lopulta sadoksi asti ei ehdikään huolella hoitaa kaikkea – mikä taas syksyllä saa minut aivan turhautuneeksi. ’Tulispa se halla ja korjaisi kaiken, prkl!’ 😀

    Pidän myös tuosta tämän vuoden kuvasta, koska se tosiaan kuvaa sitä omavaisuuteen pyrkimisen moninaisuutta! Ei ole vain yhtä ja oikeaa tapaa omavaraisempaan elämään – jo kerrostalon ikkunalaudalla kasvattaen voit olla omavaraisempi kuin moni ympärilläsi! Minulle puutarhan pitäminen ja kanojen hoitaminen on rakas harrastus, keino päästä irti Helsingissä vietettyjen työpäivien kiireistä ja stressistä, nollata ajatukset ja olla enemmän läsnä kiinni tässä todellisessa elämässä, sormet syvällä maassa. Ja siinä sivussa opettaa lapsille ruoan kasvattamista ja ruoan kunnioittamista – näyttää, miten paljon työtä, aikaa ja rakkautta ruoan lautaselle saaminen vaatii. Siinä sivussa toivon, että kasvatan myös jälkipolvistani ympäristötietoisempia, vastuullisempia ja ekologisempia tulevaisuuden aikuisia, joiden pitäisi meidän jälkeemme olla pitämässä tästä planeetasta huolta. ❤

    Oi, tulipa pitkä kommentti, mutta kumpusi suoraan sydämestä! 🙂

    Tsemppiä vuoteen, tästä tulee hyvä vuosi!

    Tykkää

    • Parsa- ja kukkakaalit oli ihan farssi viime kesänä 🙈 Parsakaalin siemeniä mulla kyllä olisi entuudestaan niin saa nyt nähdä jaksanko kokeilla vielä, että ratkaiseeko kaaliverkko nuo ongelmat. Mutta se esikasvatusrumba jos satoa ei tulekaan…

      Kiitos pitkästä kommentista ja näinhän se juuri on, että viljely on loistavaa vastapainoa. Toivon, että saan myös omat lapseni sitten joskus kasvatettua arvostamaan puhdasta ruokaa ja ruoantuotantoa. Sitä miten paljon vaaditaan ennenkuin tuote on kaupassa kenen hyvänsä saatavilla. Taatusti vaikuttaa myös ajatuksiin ruokahävikistä yms. Ja toisaalta arvostus hyviä maatiaislajikkeita kohtaan on arvokasta, ettei oltaisi pelkkien F1 hybridien varassa.

      Tykkää

  8. Miusta on ihanaa, että olet mukana tässä yhteisponnistussarjassa nimenomaan asuinpaikkasi vuoksi. Moninaistat näkökulmaa ja tuot esille asioita, joita me muut emme tule edes ajatelleeksi.

    Millau en paprikalajike tuo Matti on ja mistä olet sen siemeniä ostanut? Paprikoissa tuntuu joka nettikaupalla olevan aina vain samat lajikkeet valikoimissa. Samoin muisteli, että sinulla oli jokin tumma kurpitsalajike viime kesänä, joka onnistui hienosti. Sitäkin olisi kiva kokeilla kalkkunanpaskakasaan unohdettuna.😁

    Tykkää

    • Kiitos, huijarisyndrooma lieveni hieman kommenttisi luettuani! 😀 Tuo Matti on itseasiassa ihan ruokakaupan jostain makeasta suippopaprikasta vuoden 2017 lopussa kerätty siemen ja sen jälkipolvet. Puhuin siitä pitkään ihan vain ”kaupan punaisena suippopaprikana”, mutta se tuntui työläältä. Vuosi sitten ensimmäinen siemen oli itänyt samaisena yönä, jona Matti Nykänen kuoli niin nimesin sen sitten Matti-paprikaksi. Mä kerään noista itse kasvattamistani aina siemenet seuraavalle vuodelle. Se tuottaa hyvän ja runsaan sadon. Latva kannattaa katkaista kun on kuutisen hyvänkokoista raakiletta niin ehtivät hyvin kypsäksi. Laitan useamman taimen ja osan jätän latvomatta ja syön paprikat vihreinä. Silloin eivät ole makeita, mutta hyvin menee leivän päällä tai salaatissa ja satoa tulee hirmu määrä.

      Se kurpitsa oli Crown Prince ja yhdestä taimesta tuli 15 kiloa satoa, joten voin suositella. Se säilyy myös huoneenlämmössä pari kuukautta niin on siksikin näppärä. Siemeniä on vaan huonosti saatavilla Suomessa ja ovat näin ollen aika hintavia. Minä ostin sen taimen viime keväänä ihan pienenä rimpulana eurolla kun muistin Charles Dowdingin sitä suositelleen.

      Tykkää

  9. Jotenkin lohduttavaa, että muillakin tulee eteen se, että sato on hyvä mutta säilytys tilat loppuu. Nyt me on saatu säilytys tilat kuntoon joten siirrytään toteuttamaan suurempaa satoa. Jotenkin tuntuu kuitenkin hankalalta kun on tottunut tuottamaan vain kesän ja syksyn tarpeet. Nyt pitäisi mitottaa pidemmälle. Portaiden toteutusta odottellen.

    Tykkää

    • Portaat on jo suunniteltu, enää uupuu toteutus. Vähän jännittää onko mun vain yhdeltä puolelta käsittelemäni puut ihan homeessa talven jälkeen.. Sain ne ilmaiseksi viime kesänä niin otin vaikkei kunnon säilytyspaikkaa löytynyt niillekään. Kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että olisivat säilyneet😅

      Tykkää

  10. Paluuviite: #suuntanaomavaraisuus2020 osa 1 - Tsajut

  11. Voi sentään tuota säilömisongelmaa. Maakuoppa, kaivonrenkaista, tiheää verkkoa vierailijoiden varalle? Tai sitten kaikkeen rutkasti sokeria, suolaa ja etikkaa ja ehdottomsti lasipurkit. Niin ja aika montaa juttua voi kuivatakin, porkkanaa ja sipulia ohuina siivuina – joskus on ihan myytykin kuivattuja keittojuureksia. Mutta onhan se jo paljon, jos kesäaikaan pystyy syömään tuoretta, vaikkei sitten talveksi pystyisikään säilömään. Kyllä sä jotain keksit 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s