Taimien kasvatusta pistokkaista ja varkaista

Basilika, tuo ainainen murheenkryyni! Niin herkullinen ja niin vaativa. Rakastan basilikaa ja söisin vaikka kengänpohjaa pestolla kuorrutettuna, mutta hiivatti kun se ei pysy hengissä ei sitten millään. Joko on liian kuumaa tai kylmää tai vähintään vettä on väärän verran. Tänä keväänä ajattelinkin, että koska kaupan ruukut on kuoleman omia muutamassa päivässä niin täytyy kokeilla kasvattaa itse siemenestä. Jos se vika olisikin vaikka pienessä purkissa jumissa olleet juuret. Ostin valmiin viljelysetin, jossa oli astia, multa ja siemenet. Itse täytyi hoitaa vain kylvö ja kosteana pito. Yllätyksekseni siemenet itivät nopeasti ja olivat oikein elinvoimaisia. Näinkö helppoa tämä onkin? Kunnes tuli ensimmäinen päivä jolloin unohdin kastella pikkutaimet ennen töihin lähtöä. Taimet pääsivät kuivaksi ja loukkaantuivat niin, että kuolivat parissa päivässä.

Katkeraa kalkkia nieleskellessäni satuin huomaamaan Luomulaakson Marian kirjoituksen basilikan pistokaskasvatuksesta ja ajattelin, että kokeilen vielä kerran. Yksi pettymys lisää tässä surkeassa sagassa vai suuri mahdollisuus? Vihdoin alan kallistua jälkimmäiseen. Maria kertoo latvovansa kaupan taimen heti kotiin tultuaan ja juurruttavansa pistokkaat vesilasissa. Pummasin kaverilta kaksi pistokasta ja olin varovaisen toiveikas. Venytin vesilasin suulle suikaleen parafilmiä (elmukelmu ajaa saman asian) ja tökkäsin pistokkaat rei’istä veteen. Parafilmi estää veden haihtumisen ja näin varmistetaan, ettei vesi lopu vahingossa. Tarkempi juurruttaja pärjää ilman mitään kelmujakin kunhan tarkkailee, että pistokkaan tynkä on koko ajan vedessä. Viikon päästä huomasin ensimmäisten juurten näkyvän.

Basilikan kasvatus pistokkaista on helppoa kun juurruttaa ne ensiksi vesilasissa.

Annoin juurten kasvaa vesilasissa vielä toisen viikon ja pistokkaiden tultua kahden viikon ikään istutin ne multaan. Aluksi täytyy muistaa pitää multa todella kosteana, koska muutos vedestä multaan on joka tapauksessa suuri. Nyt taimet ovat kolmisen viikkoa vanhoja ja ensimmäiset juuret näkyvät ruukun pohjan rei’istä. Maanpäällinen osa ei ole vielä merkittävästi kasvanut, mutta olen optimistinen. Ruukut ovat vielä täällä mökissä jääkaapin päällä, jossa voin pitää niitä silmällä aina purtavaa hakiessani.

Basilikan menestystarinasta innostuneena jatkoin kokeiluja Sungold -tomaatin varkailla. Tilasin osan taimista etukäteen jo tammikuussa ja ostin silloin vain yhden kappaleen tuota Sungoldia. Kevään aikana lajike on noussut usein esiin erinäisissä keskusteluissa parhaimmista tomaateista, joten eipä siitä olisi haittaa vaikka taimia olisi useampia. Lajike näyttäisi tekevän hyvin aikaisessa vaiheessa sekä hedelmää että varkaita. Varkaalla tarkoitetaan tomaatin rungon ja lehden väliin tulevaa kasvustoa, joka ei tuota niin paljoa hedelmiä, mutta vie kuitenkin kasvilta paljon energiaa. Jotta energia ohjautuisi kukintaan ja hedelmiin tuleekin varkaat poistaa. (pois lukien tietyt pensastavat lajikkeet). Keräsin ainokaisen taimeni lehtihangoista viisi varasta, joista osa oli hirmuisen pieniä ja laitoin ne samoin parafilmillä päällystettyyn vesilasiin. Ja tomaatti teki juuria vielä nopeammin! Jo viidessä päivässä. Kahdeksan päivän ikäisenä nämä kaverit olivat valmiita multiin ja nyt katsotaan kuinka ne lähtevät kasvuun.

Jalostettujen tomaattilajikkeiden siemenet ovat melkoisen hintavia. Tilasin toissa talvena japanilaisen Pink Treat tomaatin siemeniä ja pussukan hinta oli 6,90 euroa per neljä siementä. Päälle vielä postikulut eli neljälle siemenelle tuli aika mukavasti hintaa ellei lasketa, että tilasin sitten samalla muita ”perus”siemeniäkin joita olisin löytänyt ihan tavan marketistakin. Pink treatin maku on ihan mieletön ja tästä tulikin suosikkini normaalikokoisten tomaattien saralla. Kuitenkin näiden jalostettujen lajikkeiden haittapuolena on se, että niiden tuottamista hedelmistä kerätyistä siemenistä ei kasva välttämättä lainkaan yhtä mahtavia taimia kuin emokasvi. Eli näin ollen joka vuosi saa maksaa kymmenen euroa muutamasta siemenestä, joista kaikki ei välttämättä edes idä. Tämän pistokas- ja varaskokeilun jälkeen rupesin pohtimaan, että tällaiset aikaisin varkaita tuottavat runkotomaattilajikkeet tarjoavat mahdollisuuden saada yhdestä siemenestä monta monituista satoa tuottavaa taimea. Pistokas/varaslisäys tuottaa geneettisesti täysin samanlaisen taimen kuin emokasvi. Jos tammikuussa laittaisi yhden Pink treatin siemenen kasvamaan ehtisi siitä maaliskuuhun mennessä kerätä jo x kappaletta varkaita ja varkaista kasvattaa isoja taimia toukokuuksi kasvihuoneeseen.. Ja jos laittaisi kaikki pussin neljä siementä itämään saisi helpostikin parikymmentä taimea kesäksi. Oi, oi siinä olisi jo rahoille vastinetta. Tätä ajatusta täytyy pohtia! 😉 Näiden Sungoldien kanssa olen myöhässä aikataulusta, mutta toisaalta tuon lajikkeen pitäisi tosiaan tuottaa satoa aikaisin ja kestää hyvin syksyn viileneviä ilmoja. Ja onhan minulla etuna vielä kasvihuoneen pidennetty kasvukausi, joten toivotaan että näistäkin saataisiin satoa.

Ja koska minä olen kaikenlaisten pienten eksperimenttien ystävä, on minulla meneillään myös kokeilu jossa keräsin viime kesänä kasvattamani Pink Treatin siemeniä ja kasvatin niistä taimet tälle vuodelle. Nyt minulla on yksi alkuperäinen jalostettu taimi ja useampi toisen sukupolven ns. F2 taimi. Seurailen ja vertailen niitä kesän aikana ja kirjoitan loppukesästä referaatin tästäkin kokeilusta. Puutarhurointi on niin mielenkiintoista ja se onkin imaissut parissa vuodessa minun tutkivaisen luonteeni täysin mukaansa!

Mukavaa alkanutta viikkoa,

Toivottaa Javis

10 kommenttia artikkeliin ”Taimien kasvatusta pistokkaista ja varkaista

  1. Kiinnostavaa. Heti tuli muuten mieleen, että miksei voisi loppukesällä kasvattaa pari kasvia seuraavan vuoden varalle, eli tavoitteena pitää ne vain hengissä talven yli siihen asti, että saa keväällä otettua niistä pistokkaat varsinaista kesäkasvatusta varten. Kasvattaisi ”talvitaimen” reilunkokoisessa ruukussa ja pitäisi sopivankokoisena talvisäilytystä ajatellen, tietysti se vaatisi lisävaloa ja varmasti pudottaisi osan lehdistään valon puutteessa, mutta miksei se onnistuisi, sillä onhan tomaatti monivuotinen. Jos on vain sopiva paikka, niin ehdottamasti kokeilisin noilla siementen hinnoilla. Aurinkoista viikkoa!

    Tykkää

      • Itsekin olen välillä latvonut aivan liian myöhään, mutta onneksi sekään ei lopuujen lopuksi haittaa, vaikka aiempi latvominen on kyllä mukavampi haaroittuimisen vuoksi.

        Minusta puutarhahommissa on parasta se, että voi aina tehdä asiat eri tavalla. Ja joka kerta oppii jotain uutta. Tai saa ainakin muistutuksen siitä, että piti tehdä tällä kertaa eri tavalla. Aina sitä latvomista ei muista ja tulee kasvatettua samanlaiset ihmeelliset hujopit kuin toisellakin kertaa. 😀

        Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s