Askeleitani kohti omavaraisuutta Osa 5: Puutarhan marjat

Omavaraisuus -sarjassa on tänään herkullinen aihe nimittäin puutarhan marjat. Olen pyrkinyt pitämään viljelyideologiani kantavana aatoksena panostaa niihin kasveihin, joita tulee oikeasti syötyä. Näistä ykkönen on ilman epäilystäkään mansikka. Pari vuotta sitten aloitin vaatimattomasti kahdella lavakauluksella ja sittemmin olen kasvattanut mansikoiden alaa entisestään. Viime kesänä satoa tulikin roppakaupalla ja niitä syötiin sellaisenaan sekä mansikkakakkuna. Siltikään mansikoita ei riittänyt pakkaseen saakka. Mökin itäreunustalla on ollut kapea rötömaa, jonka hyödyntämiseen jaksoin paneutua vasta kolmantena kesänä eli vuosi sitten ja päätin laittaa sinnekin vielä mansikoita. Lajikkeista Polka on kova rönsyilemään ja sainkin uuden maan perustettua omavaraisesti pelkillä rönsytaimilla. Hykertelin jo mielessäni kuinka suuren sadon saisinkaan kolmesta mansikkamaasta, mutta jänojussit olivat toista mieltä. Itäreunustan penkin 30:stä taimesta oli talven jälkeen hengissä kolme. Noh, vielä löytyi muutama rönsy ja istuttelin niitä nyt tässä toukokuussa. Katsotaan ehtivätkö tuottaa satoa… Mansikoiden saralla on käynnissä myös kuukausimansikka Rugenin taimikasvatus, joka juroo paikallaan. En tiedä mikä siinäkin mättää, mutta kun ei kasva niin ei kasva.

20180706_131237.jpg

IMG_20190528_152106.jpg

Vadelmat ovat myös ihan lempimarjojamme, mutta harmillisesti tällä meidän tontilla niitä ei ollut etukäteen kuin pari hassua vartta. Monilla siirtolapuutarha-alueilla tontit on aidattu vadelmilla tai niitä on muuten runsaasti, joten kyse on hyvin perinteisestä siirtis-kasvista. Olen ostanut useamman taimen kaupasta ja saanut karkulaistaimia naapureiltamme, joten pikkuhiljaa on meidänkin vattukantamme voimistumaan päin. Pahoin kuitenkin pelkään ettei satoa vielä tänäkään vuonna tule reilusti, mutta ehkä sitten vuoden päästä.

Yksi tonttimme helmistä on suuri saskatoon eli marjatuomipihlaja. Se oli täällä jo ostettaessa ja minulle entuudestaan täysin vieras laji. Saskatoon tekee pienet mustikkamaiset marjat jo aikaisin kesällä. Meidän pensas/puu on kolmisen metriä korkea ja täynnä marjoja joka vuosi. Maultaan marjat ei ole mustikan veroisia, mutta kuitenkin oikeinkin syötäviä. Helppoudessaan suosittelen saskatoonia kaikille. Se ei vaadi minkäänlaista hoitoa, on satovarma ja kukkii todella kauniisti toukokuussa.

20190518_215305.jpg

20190518_215244.jpg

Siirtiksellä monet jo tietävät, että halusi sitten päästä eroon mistä hyvänsä kasvista tai tavarasta, kannattaa kysyä ottaisiko Laura. Ja useinhan minä otan! Näin minulle saapui viime kesänä vanha ja suuri viiniköynnös sekä kolme kitukasvuista pensasmustikkaa. Näiden lajikkeista ei ole mitään tietoa. Pensasmustikat olivat juroneet edellisen omistajan pihassa hengissä, mutta satoa suuremmin tuottamatta. Liekö uusi aurinkoinen kasvupaikka vai ahkera kahvitarjoilu syynä, mutta nyt nuo pienet mustikkapensaat on tehneet paljon kukkia. Toivoa sadosta siis on. Viiniköynnös vasta starttailee kasvuaan eikä siinä toistaiseksi ole havaittavissa kukkaterttuja. Toisaalla avomaalla minulla kasvaa rypäleet Zilga ja Jubileinaja Novgorodja, joista Zilga teki viime vuonna ihan mukavan määrän marjoja ja Jubileinaja kaksi pientä terttua. Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että hapokkaita olivat. Maku parani ihan loppusyksystä, joten niiden kanssa täytyy malttaa odotella. Sitten joukon häntänä on vielä se kasvihuoneen nurkassa oleva Himrod, josta kerroinkin sarjan viime osassa. Se tuskin tuottaa marjoja vielä muutamaan kesään. Viinirypäleet taidetaan oikeastaan luokitella hedelmiksi, mutta tulipahan nyt kerrottua niistäkin.

Herukoita meillä on punaisia kolme pienehköä pensasta ja mustia yksi kunnollinen ja yksi pieni ranka. Punaisia on vaivannut viime vuosina jokin, joka nuupahduttaa aina yhden oksan marjoineen päivineen. Nyt näyttää siltä, että sama vaiva on myös tänä kesänä. Ryhdyn pian tutkimustyöhön ja leikkelen näivettyneen oksan paloiksi ja tutkailen syökö joku niitä sisältäpäin kun ulkoisia merkkejä ei ole muutamaa kirvaa kummempaa. Mustaherukan istutin vasta toissa kesänä ja se on tehnyt muutaman marjan maistiaisiksi. Tänä vuonna sadosta näyttäisi tulevan runsaampi, mutta pienihän se pensas edelleen on. Ja se yksi pieni ranka on taas näitä muiden mökkiläisten harvennusten tuloksia. Kovasti pikkuinen on kuitenkin kukkia tehnyt, joten annetaan sille mahdollisuus kasvaa ja voimistua. Herukoiden suhteen minulla on kaksijakoiset fiilikset. Toisaalta tykkään syödä niitä, mutta samalla muistan kuinka lapsena niitä kerättiin joka kesä ämpäritolkulla. Poimiminen ei olisi minua niin kiinnostanut, mutta makea marjamehu maistui kyllä. Nyt tavoittelenkin vaan pientä satoa syöntimarjoiksi. Tuo katala näivettymistauti on aiheuttanut sen ettei syöntimarjoiksikaan oikein ole riittänyt.

Karviainen, tuo lapsuuteni vakiomarja, esiintyy tällä tontilla kummallisissa paikoissa. Yksi kasvoi mökkiin johtavien rappusten alta, toinen orapihlajien välistä kituen ja kolmas aivan tonttien välistä palokujaa hipoen. Yksikään ei siis mitenkään hyvällä kasvupaikalla ja olenkin niitä kiskonut Manalan maille. Jäljellä on enää se yksi orapihlajan välissä oleva, muttei se siellä mitään satoa tuota. Harkinnassa on alanko sitä sieltä kaivamaan ja siirtämään. Jotenkin tuntuu ettei siitä operaatiosta tulisi kovin helppoa.

Tähän letkan jatkoksi kun lisää vielä marja-aronia-aitamme sekä viime kirjoituksessani esitellyt hunajamarjat on vaan todettava, että aikamoinen määrä terveyspommeja kasvaa tälläkin pienellä plantaasilla. Marjat on mukavia viljeltävä, koska ne ovat monivuotisia ja useimmat pärjäävät vauhtiin päästyään hyvin vähäisellä hoidolla. Ne ovat sieltä helpoimmasta ja herkullisimmasta päästä. Jos keksin vielä jotain uusia lajikkeita niin taatusti kokeilen ennakkoluulottomasti niitäkin. Meillä kun marjojen käyttöaste on hyvin lähellä sataa prosenttia ja tässä asiassa omavaraistelu on suhteellisen helppoakin.

Muilta osin viljelyt sujuvat odotetusti. Vielä ei ole päästy maistelemaan kuin herneenversoja, minttua, ruohosipulia ja raparperia, mutta taimet kasvavat hyvin ja raakileita on ainakin paprikoissa näkyvissä. Perunat ovat kasvaneet kokoajan hallaharson alla samoin kuin kaikki avomaalla olevat kasvit. En luota itseeni, että muistaisin joka ilta tarkastella tulevan yön säätiedotteitta ja vielä operoidakin niiden perusteella, joten tämä on minulle varmin vaihtoehto. Taimet näyttävät viihtyvän hyvin harson alla, joten olkoot siellä ainakin siihen kuuluisaan kesäkuun kymmenenteen päivään. Ja ehkäpä harso suojaa kaalejani myös kaalikoilta. Hyygelit näyttävät toistaiseksi toimivan oikein hyvin. Testiksi olen laittanut niihin osan kasveista ihan siemenistä, jotta näen onnistuuko viljely ilman esikasvatusta ensimmäisen vuoden hyygelpenkissä. Ensi vuonna penkkien kasvualusta on taatusti jo paljon parempi luontaisen hajoamisen vuoksi.

Alla on linkkilista muiden omavaraisuusbloggareiden tämän kertaisiin kirjoituksiin ja minun aiemmat kirjoitukseni tähän aiheeseen liittyen löydät hakusanalla omavaraisuus.

Vihreitä kesälaitumia kaikille, toivottaa Laura eli Javis

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Askeleitani kohti omavaraisuutta Osa 5: Puutarhan marjat

  1. Paluuviite: Satoa kohti – Sorakukka

  2. Paluuviite: Tuulensuojaa, marjapensaita ja perunapenkki - Iso-orvokkiniitty

  3. Paluuviite: Marjoja omasta maasta - ku ite tekee

  4. Paluuviite: Kesä tulee ja pihahommat etenee

  5. Kylläpä olet hyvin saanut elvytettyä tuon pensasmustikan! Sehän näyttää niin virkeältä, että. Oiskohan edellisellä omistajalla ollut väärä multa pensasmustikalle? Sehän kaipaa hapanta multaa voidakseen hyvin.

    Muistanko ihan väärin, että tuota saskatoonia sanotaan myös intiaanipuuksi? Vai sekoitanko sen johonkin toiseen marjovaan puupensaaseen?

    Tykkää

    • Olen kyllä intiaanipuuksikin kuullut kutsuttavan. Olisi mielenkiintoista tietää mistä nimi kumpuaa. Mä olen tehnyt mustikoiden kanssa kaiken vastoin oppikirjaa: ovat savisessa maassa huonolla mullalla ja kanankakalla lannoitin viime vuonna pariin kertaan. Hyvin näyttävät voivan siitä huolimatta!

      Tykkää

  6. Se on kyllä aivan parasta kun muut puutarhurit potkii kasveja omasta pihastaan pois. Minä olen myös tämmöinen kasvien ja muiden pihatarvikkeiden kaatopaikka. Meiltä saa hyljätyt taimet mielellään kodin.

    Hunajamarja on minulle ihan uusi tuttavuus ja pitääkin käydä lukemassa edellinen postauksesi.

    Tykkää

    • Kun me ostettiin mökki, siellä ei ollut juuri muita kasveja hengissä kuin saskatoon ja punaherukkoja kaksi. Olen saanut kasvatettua lajivalikoimaa hurjasti muilta saamillani perennojen jakopaloilla ja taimilla ym. Harvinaisemmat olen tietysti ostanut itse, mutta olen ikuisesti kiitollinen kaikille joilta olen erinäisiä tupsuja saanut. ❤️ Ei olisi meidän piha näin rehevä ilman noita!

      Tykkää

  7. Paluuviite: #suuntanaomavaraisuus : marjat ja suunnitelmien eteneminen – Pienenpieni farmi

  8. Ihana tuo sinun taimien adoptiopalstasi 😀 Mä olen vähän samanlainen, aina kun joku kysyy, että onko tarvetta sen ja tämän kasvin taimille niin oon ihan, että tänne vaan, kyllä ne johonkin sopii! Tuota saskatoonia tarvisi varmaan kokeilla itsekin. En ole koskaan maistanut.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s