Askeleitani kohti omavaraisuutta Osa 2: Esittely

Maaliskuu ja ensimmäinen kevätkuukausi! Nyt hymyilyttää. Blogini on saanut viime aikoina mukavasti uusia lukijoita niin kerron tässä muutamin sanoin itsestäni ja ajatuksistani omavaraisuudesta. Jos olemme jo vanhoja tuttuja niin hyppää ihmeessä kolmanteen kappaleeseen. Asustelen siis Helsingissä kerrostalossa ja viljelen siirtolapuutarhapalstaa. En ehkä ole se perinteisin omavaraisuudesta kertoja. Tilusten koko on vaivaiset 300 neliötä, joista osansa vie myös 30 neliöinen mökki. Palsta sijaitsee kolmen kilometrin päässä kotoa ja noin kuutisen kilometriä Helsingin keskustasta. Koska tilat on pienet on viljelykin pienimuotoisempaa, mutta kuitenkin suunnitelmallista ja toivottavasti tehokasta. Maakellaria tai kunnon säilytystiloja minulla ei ole, joten en tähtää kymmenien kilojen perunasatoihin.

Näillä lähtökohdilla en toki pääse täydelliseen ruokaomavaraisuuteen, joten miksi haluan edes osallistua tähän kirjoitussarjaan? Luonnon monimuotoisuuden, ekologisuuden ja kestävän kehityksen arvojen lisäksi syitä on muitakin kuten siirtolapuutarhojen alkuperäinen tarkoitus: omavaraisuuden kasvattaminen. Haluttiin tarjota kaupunkien työläisille mahdollisuus viljellä ruokaa ja näin leventää leipäänsä. Sotien jälkeisinä pulavuosina ei siirtolapuutarhoilla nähty suuria nurmialueita. Suurin osa tai jopa koko maapinta-ala oli valjastettu ryytimaaksi polkuja ja levähdyspaikkoja lukuunottamatta. Asuntopulan aikaan pikkuisissa lautatönöissä jopa asuttiin paremman residenssin puutteessa. Olipa joillain palstansa perällä sikakin. Kukkia kasvatettiin niin ihmisten kuin pölyttäjien iloksi. Pääpainopiste oli kuitenkin hyötykasveilla. Noista ajoista on tultu pitkä matka tähän päivään kun kaikkea on saatavilla kaupoista ympäri vuoden ja jopa mihin aikaan päivästä tahansa. Monien palstoilla tilaa vievät suuret terassialueet ja palstan pinta on kauttaaltaan nurmikon peitossa muutamaa kukkapenkkiä lukuunottamatta. Jossain kulmalla viljellään ehkä vähän tomaattia ja kenties salaatteja tai yrttejä. Näin on toki osittain minunkin tiluksillani, mutta haluankin haastaa sekä itseäni, että ehkä vähän muitakin.

Ja sitten asiaan! Tosiaan yksi minun tämän vuoden tavoitteista on saada hyvät kasvuolosuhteet hyötykasveille. Kasvimaani on savimaata ja eritoten viime kesänä koin, että sille on tehtävä jotain. Jo ihan pelkkä maan kääntäminen keväällä ja syksyllä oli kauhea duuni kun maa on niin tiivistä. Naapureilta sain lainaksi sähkökäyttöisen jyrsimen ja sillä homma toki helpottui, muttei haittaisi vaikka kääntämisen voisi jatkossa jättää unholaan. Toinen huono puoli on se, että kuivalla kelillä savimaa on rutikuiva ja kivikova.

Törmäsin somessa Hügelkultur-viljelyyn ja mitä enemmän asiaan perehdyin sitä paremmalta se alkoi tuntumaan. Hyygel-viljely lukeutuu permakulttuuriin eli kestäviin tapoihin viljellä maata. Pähkinänkuoressa se on Keski-Euroopasta lähtöisin oleva kohopenkki, jonka perusta on lahoava puu. Yksittäinen hyygelpenkki pohjautuu puukerrokselle, jonka päälle aletaan kerroksittain latomaan kaikkea kasvijätteistä multaan ja ruohosilppuun. Pohjalle tulevat puut saavat mielellään olla vanhoja ja osittain vaikka jo lahoamassakin. Näihin penkkeihin saa hävitettyä kaikkea puutarhassa ylijäänyttä luonnonmateriaalia, mikä saattaisi muutoin muodostua ainakin pienellä palstalla ongelmaksi. Hyygeleiden mukavuuksia on myös se, ettei niitä tarvitse kääntää ja korkeutensa sekä hajoavan viherjätteen vuoksi ne lämpenevät keväällä nopeasti.

20190226_103445

Kummasti sitä alkaa silmä harjaantumaan ja koiralenkilläkin löytyisi mahtavaa hyygel-matskua.

Hyygelpenkki paranee vanhetessaan ja teinkin ne valmiiksi vielä syyskuussa viimeisillä puutarhurin voimillani vaikkei enää niin hirveästi olisi jaksanut innostaakaan. Aloitin kaivamalla kasvimaalle noin 15 senttiä syvän ojan, jotta itse penkistä ei tulisi niin korkea. Ojan pohjalle karsin risuisesta ja uudistusta vaativasta orapihlaja-aidastani paksumpia kuolleita runkoja ja oksia. Näiden päälle ladoin kesän aikana tekemieni kukkapenkkien tieltä väistyneitä ruohotuppaita. Ne pitää muistaa kääntää ylösalaisin juuret kohti pintaa. Sitten ladoin keon päälle kesäkukkien varsia ja muuta kitkentäjätettä, jotka muutoin olisin joutunut pienimään kompostiin. Varsien päälle ladoin ojan kaivuusta sivuun kasatun pintamullan sekä kompostia. Kuorrutin vielä koko komeuden ruohosilpulla. Ja sitten tein tämän saman prosessin kaksi kertaa uudestaan. Lopputuloksena kolme hyygelpenkkiä ja vielä jäi vähän maata No Dig-viljelyynkin.

20180922_140027

Hyygel-penkki numero 2 valmistuu tässä. Raparperin takana vasemmalla on kesän aikana kerryttämäni materiaalipino. Siinä on mm. savimaata, kitkentäjätettä ja nurmituppaita.

20180922_135837

Mikä tekee tästä tavasta mielestäni kokeilun arvoisen on se, että penkki lannoittaa itse itsensä ja pidättää myös kosteutta, joten kastelun tarve on vähäisempää. Satoa korjatessa kasvit käännetään/pyöräytetään irti niin, että juuristoa saa jäädä penkkiin. Kun kerroksia ei rikota kääntelemällä pitäisi maaperän sienten ja eliöiden saada aikaiseksi huippuhyvää kasvualustaa, jossa minä voin viljellä vihanneksia. Lierot tekevät sinne käytäviä ja kakkivat lannoitetta. Kuulostaa kaikinpuolin niin hyvältä, että kokeiltavahan sitä oli!

Syksyn aikana penkit painuivat jo melkolailla kasaan, joten mikään metrin korkuinen valli ei pitäisi olla vastassa kunhan lumet nyt joskus sulavat. Ajatuksenani olisi väsätä penkeille vielä jonkunlaiset laidat ja kulkuväylille katetta tai pitkospuut. Tämän projektin onnistumista pääsee arvioimaan oikeastaan vasta kasvukauden edetessä ja lopullisen tuomion voinee antaa aikaisintaan puolentoista vuoden päästä. Hyygelin kun pitäisi olla parhaimmillaan toisena tai kolmantena viljelyvuonna.

Hyygeleistä riittikin aika paljon juttua ja palaan hyötykasvien lajikevalintoihin sittenkin toisella kertaa. Toistaiseksi olen malttanut kiltisti mieleni ja laittanut vasta chilit ja paprikat kasvamaan. Ne kun vaativat pitkän kasvuajan. Minulla on nyt kasvamassa 15 paprikan taimea (kolmea eri lajiketta) ja kuusi chiliä. Ajatuksenani on, että voin katkaista osan paprikoista jo aikaisessa vaiheessa kasvukautta niin saan nopeammin kypsiä paprikoita. Opin viime kesästä, että paprika tekee ensiksi hurjan määrän vihreitä hedelmiä ja kasvattelee rauhassa kaikkien kokoa. Ensimmäisille hedelmille ei näytä pitkään aikaan tapahtuvan mitään kun muita vasta kasvatellaan. Sitten kun kasvi on saanut tarpeekseen hedelmiä alkaa se lopulta kypsyttämään satoa ja paprikoiden väri alkaa pikkuhiljaa punertumaan. Katkaistusta paprikan osasta voi kerätä vihreät hedelmät ja popsia ne salaatin seassa tai käyttää ruoanvalmistuksessa. Maku ei ole niin makea, mutta käyttökelpoista tavaraa kaikki tyynni. Paprika on mielestäni tosi kiva ja helppo kasvatettava, jota suosittelen kokeilemaan ainakin jos omistat kasvihuoneen.

Tämänkertaiset omavaraisuusbloggareiden aatokset pääset lukemaan allaolevista linkeistä ja minun omavaraisuus-sarjan ykkösosan löydät tästä linkistä. Aurinkoista maaliskuuta!

Toivoo, Laura eli Javis

Mainokset

38 kommenttia artikkeliin ”Askeleitani kohti omavaraisuutta Osa 2: Esittely

  1. Paluuviite: Omavaraisuus: Inventaario pakastimessa

  2. Kiva lukea siirtolapuutarhastakin, niistä melkein näkee lehdissä juttuja, mutta en tunne ketään kenellä olisi mökki siirtolapuutarhassa. Voi olla että joku päivä tulen kyläilemään! Kohopenkit /hugelpenkit on ainakin meillä toimineet hyvin. Jos pystyy laittamaan ne etelä-pohjoissuuntaisiksi, saa viljeltyä kummallakin puolella kohtuu samanlaisia kosteusoloja vaativia kasveja.

    Tykkää

    • Moi! No nämä hygelit olis just etelä-pohjoissuuntaset. Ootko sinä kirjoittanut enemmän blogiisi hyygeleistä? Mulla on vielä ihan epäselvää, että mitä istutan minkäkin ilmansuunnan puolelle. En ole löytänyt oikein selkeää lähdettä mistä voisi ottaa mallia.

      Tykkää

      • Meilläkin on pari noita samanlaisia kohopenkkejä ja myös savimaassa, rinteessä poikittain ( siis korkeuskäyrän mukaisesti), mutta suunnilleen itä-länsi suunnassa. Tehtiin ne ensimmäiseksi eli 2015. Neljän vuoden kokemus on ollut vähän pettymys. Ne ovat kyllä aika kuivia kuitenkin, johtunee myös siitä että koko maa on suojaisassa aurinkoisessa rinteessä. Myyrät myös tykkäävät asustella siellä sisällä, kun puukerrokseen saa mukavasti käytäviä. Seuraan mielenkiinnolla, miten sinun penkkisi toimivat! Itse laitoin varjoisammalle pohjoisen puolelle esimerkiksi salaattia ja muita kosteammassa viihtyviä, jotka eivät kaipaa niin paljon valoa ja auringon puolelle sitten taas paahdetta paremmin sietäviä. Sulla kun penkit on toisin päin ja olosuhteet lähes samat molemmin puolin, niin ei varmaan ole niin väliä. Toinen ajatus voisi olla laittaa matalampia auringon puolelle ja korkeammat taakse. Tai matalammat ylemmäs ja korkeammat kasvit alemmas. Ensi kesänä aioin käyttää paljon katetta ja jatkaa monivuotisten kasvien, kuten yrttien, istuttamista kohopenkkeihini.

        Tykkää

        • Kiitos konkreettisista ohjeista. Pohjoispääty on minun penkeissäni kapea ja uhkana on myös uroskoiran itsenäisesti suorittama lannoitus. 😃
          Luulen, että tällä penkkien sijainnilla saattaisi olla paras laittaa salaatit itäreunalle ja ehkä myös pinaatit. Viime kesänä en saanut pinaatista satoa oikeastaan ollenkaan ja tulkitsin, että se tarvitsisi reilummin vettä. Täytyy vielä ihan ajatuksen kanssa miettiä mitä kasveja mihinkin kohtaan istuttaa.

          Tykkää

  3. Siirtolapuutarhat ovat todella tärkeitä kaupunkien monimuotoisuudelle ❤ Arvelen, että lähivuosina taajamien piha-alueiden ja puistojen monimuotoisuus ja viljely nousevat taas enemmän esille. Hyygelit ovat kyllä ihania, minulla oli yksi sovellettu hyygel kurpitsoilla viime vuonna. Todella nopeasti vajoaa, joten nyt kesällä varmaan teen uusia niin että aloituskorkeus olisi tosiaan lähellä metriä. Täällä asiaan vaikuttaa se, että jos käyttää kasvimateriaalina runsaasti joka paikassa kasvavaa jättipalsamia, niin se menee kompostoituessaan todella pieneen tilaan vaikka alkutilanne olisikin massiivinen. Jonkinlainen hyygel-sovellus lienee myös lehtikompostin ja "keyhole gardenin" yhdistelmäni, siinäkin on vähän paksumpaa oksaa seassa, vaikka enimmäkseen sisältääkin vaahteranlehtiä. Saa nähdä miltä tuo viritelmä näyttää kun lumet ovat sulaneet. Nythän täällä on röykkiöittäin kaadetuista puista kertynyttä pikkuoksaa joten rakennusaineita riittää vaikka kuinka jos uusia hyygeleitä haluaa tehdä. Mutta olen kyllä tuuminut, että mikä tahansa kohopenkkimäinen viritys lienee hyväksi maalle ja kasveille, vaikkei se varsinainen kaavakuvan mukainen hyygel olisikaan. Kokeilemallahan se selviää mikä omalle tontille sopii 🙂

    Tykkää

    • Näinhän se on ja kohopenkki varmasti lämpenee nopeammin kuin savimaa oli se sitten miten hyvänsä tehty. Minulla lienee ”oikeaksi” hyygeliksi vähän liian pientä se pohjan puurakenne kun tukkeja tai mitään halonkaan kokoisia puita ei silloin löytynyt. Mutta niillä mentiin mitä omalla pihalla oli saatavilla 😊

      Tykkää

  4. Paluuviite: Punainen mökki ja perunamaa - Iso-orvokkiniitty

  5. Mahtavaa, että kerrot myös siirtolapuutarhojen tärkeätä historiaa. Ne ovat toki nytkin todella arvostettuja mutta olisi mukavaa jos niiden käyttö keskittyisi myös viljelyyn. Innolla seuraan kuinka siirtolapuutarha tarjoaa satoa tulevana kesänä ja myös sielun hoitoa kiireisen arjen keskelle. Ei saa unohtaa Hyygelöintiä joka kuulostaa mielenkiintoiselta.

    Tykkää

  6. Juuri eilen ajelimme Tampereella siirtolapuutarhan ohi ja siinä katsellessa pohdimme, että osalla palstoista oli kyllä karattu kauas alkuperäisestä ajatuksesta 🙂 Tuo sinun muutaman sadan neliön valtakuntasi on varmasti oikea ilo silmälle hyygelpenkkeineen lautaverhoiltujen palstojen joukossa ❤

    Tykkää

    • Jep, monilla tuntuu olevan tarve tehdä siirtismökistä minikokoinen omakotitalo nurmikemttineen. Mulle taas jutun juoni on just siinä, että on puutarha mitä hyysätä ja alkeellisemmat fasiliteetit. Pääsen siellä aina mukavaan entisaikojen tunnelmaan ja tulee pakottava tarve neuloa villasukkia 😃

      Tykkää

      • Martta-perinteen sivuilta on todella hauskaa lukea näistä siirtolapuutarha-aikojen kehittymisestä. Kaupunkiviljely on keksitty useaan kertaan tauon jälkeen uudelleen. Vaikka sanotaan, että nykyään ollaan uusavuttomia, niin Marttojen sivuilta voi lukea, että ihan on viime vuosituhannen alussakin pitänyt opettaa samoja viljelyjuttuja perheille, kodin siisteyttä ja ruuanlaittoa. Tieto hukkuu näemmä aina välillä matkan varrella. Mukavaa seurata Sinun siirtolapuutarhaelämääsi.

        Tykkää

  7. Hyygel-penkistä olen joskus lukenut, mutta eipä ole tullut itselle mieleen kokeilla. Kiva, että esittelit sitä perusteellisesti 🙂 Savimaassa on omat haasteensa, vaikka on siitä hyötyäkin. Meillä kasvimaan kohta on aika pitkälti sinistä, tiukkaa savea ja ei siitä kyllä ensimmäisenä vuonna järin suurta satoa saatu. Meillä tehtiin niin, että kaivettiin penkkien kohdille polvensyvyiset kaivannot, joiden pohjalle haudattiin risuja, kitkentäjätettä ja pinnasta irrotetut nurmiturpeet. Kasvukaudella olen käyttänyt ruohosilppukattetta ja syksyisin lisännyt hiekkaa, kompostimultaa, paksulti puunlehtiä ja kaikki kesäkukkien jämät penkkien päälle ja pikku hiljaa kylmästä, sitkeästä savesta on tullut ihan kelpo kasvualusta. Matojakin on tullut mukavasti puutarha-apulaisiksi ja nyt käännän maata ainostaan jos lisään suuren määrän hiekkaisempaa maata savisempaan kohtaan ja haluan saada maa-ainekset sekoittumaan tasaisesti. Muuten riittää ainoastaan pinnan haraaminen tasaiseksi ennen kylvöä.

    Tykkää

    • No, mutta tuohan kuulostaa lähes hyygeliä vastaavalta penkiltä. Ja kiva kuulla, että olet selvinnyt vähemmällä kääntämisellä. Mielestäni on hyvä etsiä puutarhanhoitoa helpottavia tapoja, koska hommaa piisaa joka tapauksessa. Kiitos kommentistasi, Minna!

      Tykkää

    • Eiköhän se onnistu pohjalla kuin pohjalla. Katsoin netistä videon kun hyygeleillä oli elvytetty jonkun Lähi-Idän maan aavikkoalueita ja kasvatettu ruokaa paikoilla, jotka kärsivät kuivuudesta. Uskon siis vakaasti Suomessa onnistuvan!

      Tykkää

  8. Suvullani oli siirtolapuutarhamökki Helsingissä ollessani ihan napero. Koetin itsekin saada sellaisen, kun Itäkeskukseen kaavoitettiin lisää siirtolapuutarhatontteja, mutta arvonnassa ei onnistunut. Myöhemmin löysimme sitten tupamme. Siirtolapuutarhoilla on oma erityinen paikka sydämessäni, olisi ihanaa päästä viettämään sellaisessa hetken aikaa 🙂

    Tykkää

  9. Jee, ihan oikea siirtolapuutarha seurattavaksi. Olen oikein iloinen siitä. Tosi hyvältä kuulostaa hyygel-systeemi. Se varmasti parantaa maata ja alkaa toimia rullaavasti jatkossa.

    Tykkää

  10. Siis iso wau! En ollut hokannut, että hääräät tuollaisella siirtolapuutarha tiluksella. Siinä tulee kyllä laskettua neliöt tarkkaan varmasti. Toinen wau tulee hyygelille. Olen melko hurahtanut tuohon, että kaikki pyörii siinä omassa tontilla, eikä mitään viedä mihinkään, tuon savimaan kanssa kun ei mitenkään herkkua elämä ole tosiaan. Meillä oli ensimmäiset itsekasvatetut perunat aikoinaan kuution mallisia, kun olivat tilansa raivanneet saveen… 🙂

    Tykkää

    • Joo, pyrin kyllä kaiken elollisen pyörittämään siinä omassa pihassa uusiokäyttöön. Multaa olisi mennyt muuten ihan julmetusti jos olisin kaikki maanparannukset tehnyt ostomullalla. Ja sitten olisi ollut vielä ongelma mitä tehdä puutarhajätteellä. Tällä tavalla energia säilyy omassa pihassa ja muuttaa vain muotoaan.

      Tykkää

  11. Musta on todella kiva että postausringissämme on kaupunkilaistakin näkökulmaa omavaraisteluun. Tai itse kutsun tätä lähinnä TuValliseksi elämäksi eli tuottavaksi ja varastoivaksi. Ennen kerrostaloissa oli hyviä perunakellarivarastoja, mutta uudemmissa taloissa ei niitä enää ikäväksi ole. Hurjasti tsemppiä hyygeleille 🙂

    Tykkää

  12. Mukava lukea suunnitelmistasi ja toteutuksistasi. Minäkin tykkään siirtolapuutarhaelämästä. Omaa mökkiä meillä ei ole, mutta vanhempieni mökillä on tullut vietettyä kokonaisien kesien lisäksi lyhyempiä aikoja, ihanaa elämää.

    Sveitsissä kävin kerran tutustumassa siirtolapuutarha-alueeseen, jossa kaikki tila oli hyödynnetty viljelyyn eikä tosiaan mainitsemiasi nurmialueita ollut. Siellä tosin mökit olivat tosi pieniä ja käsittääkseni niissä ei saa yöpyä. No, ei siis ollenkaan sama asia kuin Suomen asuttavat siirtolapuutarhat 🙂

    Oikein mukavaa kasvukauden odotusta!

    Tykkää

    • Kiitos kommentista, kaima! Mun unelma olisi käydä tulevilla ulkomaan matkoilla aina katsomassa millaisia paikalliset siirtolapuutarhat on. Eroja on varmasti paljon niin kulttuurin kuin erilaisten kasvuolojenkin vuoksi. Instagramissa huomaa, että jo esim. eteläisessä Ruotsissa pystyy kasvattamaan kasveja, jotka ei Suomessa menesty.

      Tykkää

  13. Mä tein viime kesänä kaksi kohopenkkiä hyygelitaktiikalla, vaikka en hyygelöinnistä mitään tiedetäkkään 😀 Omiin penkkeihini vippasin myös hevosen paskua lannoitteeksi.

    Tykkää

  14. Minun mummuni siskolla ja papan siskolla myös, on ollut siirtolapuutarhamökit Tampereella. Muistan, että he viljelivät ihan mielettömän paljon ruokaa pikku palstoillaan. Plus omenat ja marjat.

    Minä kokeilin tuon tapaisia kasvatuspenkkejä. Mutta tuli ehkä kaivettua liian syvälle ja vaikka laitoin noita risuja ja puunrankoja sinne kuoppaan, meidän savimaa piti huolen, että kuopat olivat täynnä vettä koko ajan. Sattui tuolle kokeilulle tosi sateinen kesä! =’D

    Tykkää

    • Apua, tuo sadeveden täyttämä kuoppa on muuten ihan todellinen uhkakuva. En ollut tullut ajatelleeksikaan. Toivotaan, että 15 senttinen oja ei saisi tuota efektiä aikaan.
      Minä uskon kyllä myös, että tuolta pieneltä tontilta on saatavissa reilusti ruokaa kunhan vain keskittyy ja pyrkii käyttämään tilan tehokkaasti. Niinhän sitä ennenkin pystyttiin.

      Kiitos, Marketta, kommentistasi. Jännityksellä odotan tulevaa!

      Tykkää

  15. Katsellessani kuvia lapiohommista kasvimaalla mieleni valtasi kaipuu ”oikealle” kasvimaalle. Meillä kun kaikki kasvatetaan laatikoissa, koska kallio ei ole se ihanteellinen kasvualusta. Savimaasta minulla on kokemuksia hyvinkin paljon, kun lapsuudenkotini pelto oli savea. Joku oli ainakin syksyllä perunan noston yhteydessä siellä nenällään, kun saappaat jäivät jumiin. 😀

    Tykkää

  16. Paluuviite: Osittainen omavaraistalous - ku ite tekee

  17. Itselleni on ollut ihan hirmuisen piristävää ja antavaa saada tutustua juurikin erilaisiin projekteihin tämän blogiringin kautta. Se on rikkautta se, eikä tuo nyt mitenkään epäomavaraista ole, että kaupunkiolosuhteissa saa kasvatettua itselleen ruokaa. Kuten itsekin kerroit, niin tosiaan tehtiin sota- ja pula-aikanakin. Viljeltiin ihan keskustan puistoissakin ja kerrostaloissa pidettiin kanoja ja possuja. Eikä 300m2 mikään ihan pieni pläntti ole. Kyllä siinä saa kuopsutella ja puuhaa tehdä siinä missä maallakin kotipuutarhassa. Kevätiloa sinne kaupunkiin 🙂

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s