Karhunpoika sairastaa

Hohhoijaa! Viime aikoina on taas tapahtunut ihan liikaa asioita yhdelle pienelle ihmiselle. Tässä on niistetty, oksennettu, valvottu, huolehdittu, murehdittu ja vaivuttu ajoittaiseen epätöivoonkin. Omat sairastelut kestän kyllä, mutta kun tuo maailman rakkain pieni karvaturri potee niin se tuntuu kauhean pahalta.

Dinolla on ollut jo pari vuotta kaulassa patti. Se tutkittiin silloin heti ilmestyttyään ja todettiin hyvälaatuiseksi vanhemman koiran syyläksi. Sovittiin eläinlääkärin kanssa, että ei tehdä mitään niin kauan kun se ei koiraa haittaa. Kun ei siitä kerran vaaraakaan ole. Nyt se sitten alkoi vaivaamaan ja Dino raapaisi sen takajalallaan verille saakka. Sain päivän päähän ajan ja syylä leikattiin pois nukutuksessa. Samalla narkoosia hyödyntäen putsattiin myös hampaat ja ne olikin Dinolaisella oikein hyvässä kunnossa. Vähän vinksin vonksinhan ne on, muttei mitään ientulehdusta tai muutakaan spesiaalia. Olemme käyneet säännöllisesti ilman nukutusta tehtävässä Emmipet- hammaspuhdistuksessa ja se on varmasti auttanut hampaiden kunnossa pysymisessä.

No, mutta leikkaushaavan paranteluvaihe onkin ollut yllättävän raskas. Haava haisee Dinon nenään ja kun se ei yllä haavaan, nuolee se maanisesti etukäpäliään. Tässä on kokeiltu kikkakolmoset ja annettu kipulääkkeet ja valvottu öitä koiraa toppuutellen. Siis aivan järkyttävää katsoa kun toinen nuolee non-stoppina kaikkea mihin yltää. Lääkettä annettiin, joten kivusta sen ei pitäisi johtua eli onko se tosiaan vaan haavan eritteiden haju, jonka koira haluaisi nuolemalla poistaa? Epätoivon hetkellä yhtenä yönä keksittiin J:n kanssa tehdä ohuesta pyyhkeestä Dinolle kauluri. Pyyhe on siis taiteltu kapeaksi ja kiedottu löyhästi koiran kaulan ympäri niin, että käsi mahtuu reilusti sinne väliin. Pyyhe kiinnitettiin teipillä ensiksi putkiloksi ja sitten vielä valjaisiin, jottei sitä saa itsekseen riisuttua. Tämä niskatukea muistuttava laitos on osoittautunut oikein hyväksi systeemiksi eikä häiritse potilasta juurikaan. Pyyhe kun on pehmoinen niin se myötäilee koiran liikkeitä. Lipsuttelu ja raapiminen loppui ja me olemme saaneet nukutuksi. Halleluja! Haava paranee hyvää vauhtia ja ehkä se elämä tästä pikkuhiljaa normalisoituu. Huoli on ollut kova kun ei varmaksi tiedä onko kipuja tai muuten kovin kurja olo.

Potemisen lisäksi olen ehtinyt hyysätä kasveja. Olen tilaillut Facebookin kautta perennojen siemeniä ja kylvänyt niitä. Idänunikkoja ja maitokelloja kasvattelen ihan täällä sisällä, mutta tilanpuutteen vuoksi olen kokeillut myös hankikylvöjä. Olen ensikertalainen näissä puuhissa ja opiskellut aihetta netistä. Valitsin hankikylvökokeiluun lajikkeita, joiden kerrotaan hyötyvän kylmäkäsittelystä. Yksinkertaisuudessaan homma toimii niin, että siemenet laitetaan mullattuihin purkkeihin, joiden pohjat on rei’itetty, kevyt kastelu ja ei kun hankeen vaan vaikka pahaa tekee. Päälle kasataan vielä reilusti lunta niin, että kupposet hautautuvat sinne alle. Ideana olisi, että lumien sulaessa ja kelien lämmetessä siemenet ovat saaneet kylmäkäsittelyn ja alkaisivat itämään. Kokeilussa minulla on kahden väristä akileijaa, syysleimua, isotähtiputkea ja kylmänkukkaa. Katsotaan miten tytön ja siementen käy!

Huominen työhön paluu tuntuu ihanalta. Normaali arkielämä kelpaa tämmöisen shown jälkeen paremmin kuin hyvin. Yt:stä ei ole vielä tullut päätöksiä, neuvottelut kuulemma venyvät. Ihanaa arkea toivottelee, Javis