Y ja T. Nuo katalat kirjaimet

20190113_104315

Tammikuu on tuntunut tänä vuonna jotenkin todella pitkältä. Nyt on vasta 24. päivä eikä tämä kuu näytä loppuvan koskaan. Helmikuussakin pitää kärvistellä vielä muutama viikko. Ajan hitaaseen kulumiseen on varmasti isoin syy työpaikalla meneillään olevat YT-neuvottelut. Valmistuin ammattikorkeakoulusta syksyllä 2008 ja koko aikuisen työelämäni on ollut taantuma ja jatkuvia YT-neuvotteluita. Nyt on kuitenkin ensimmäinen kerta kun tunnen oman työpaikkani olevan oikeasti vaakalaudalla. Milloinkohan pääsisi kokemaan sellaisen nousukauden kun kaikilla aloilla menee lujaa? Olihan tuossa jotain yritystä, mutta meidän firmalla oli silloinkin vaikeaa.

Kuuden viikon odottelujakso on melkoisen uuvuttava. Spekulointi ja ajatukset yllättävät mitä ihmeimmissä tilanteissa. Tunnelmaa kevennetään huumorilla ja yritetään olla puhumatta aiheesta koko ajan. Se vaan lannistaisi fiilistä entisestään. Kurjaa on, olit sitten lähtemässä tai jäämässä. Toisaalta minulla on omakohtaista kokemusta myös siitä miten joskus tämmöiset pakotetut päätökset ovat alku jollekin hyvälle. Semmoiselle mitä ei ehkä ilman ulkoista painostusta olisi saanut aikaiseksi. Katsotaan siis mitä tuleman pitää!

Puhdasta sattumaa on kuitenkin se, että tässä samaan aikaan pohdin suurempaa omavaraisuusastetta. Sain mahdollisuuden osallistua omavaraisuusbloggareiden yhteispostaussarjaan, jonka ideana on että joka kuun ensimmäinen maanantai kukin kirjoittaa askeleistaan kohti omavaraisuutta. Suurimmalla osalla sarjaan osallistuvista bloggareista on ihan toisen kokoluokan tilukset ja kanoja, vuohia ynnä muita eläimiä vielä viljelysten lisäksi. Ja sitten olen minä: kerrostalossa asuva siirtolapuutarhuri. Tämän sarjan tarkoitus ei olekaan kilvoitella toistemme kanssa siitä kuka on omavaraisin ja elää koko ensi talven oman maan potuilla ja kurpitsasäilykkeillä vaan jokainen lähtee tähän omista lähtökohdistaan. Tekee parhaansa ja sen mihin omat rahkeet riittävät.

Olen innokas blogien lukija ja seurasin samaista postaussarjaa vuonna 2018. Se oli mielestäni todella koukuttava kun saman otsikon aiheeseen palattiin kuukausittain ja usean bloggarin toimesta. Siinä näki miten projekteissa edistyttiin ja toisaalta myös sen miten aina ei jaksa eikä pysty kaikkea vaikka kuinka suunnittelisi. Inhimillisyys on sallittua. Onneksi aina on seuraava vuosi ja tavoitteet voi siirtää sinne. Tämän vuotisen sarjan ensimmäinen osa julkaistaan maanantaina 4.helmikuuta ja siinä käydään läpi suunnitelmia tulevalle kaudelle 2019. Joillekin se voi olla maakellarin kunnostus ja toiselle lavakauluspenkki. Näin lumisateiden ja pakkasten keskellä on ollut hauska suunnitella viljelyksiä ja miettiä strategiaansa. Millään en malttaisi odottaa ja hymyilyttää jo valmiiksi. En vielä paljasta liikaa, mutta pientä hurahdusta on ilmassa. Palataan siis viimeistään helmikuun alussa tähän asiaan!

Ripeää loppukuuta kädet ristissä toivoo: Javis

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s