Eläinten valtakunnassa

Me palasimme eilen parin viikon matkalta Sri Lankalta. Olimme saaren länsirannikolla sijaitsevassa Hikkaduwan rantakaupungissa. Matka oli aivan ihana ja suurin anti minulle oli nähdä villieläimiä niiden luontaisilla elinmailla. Udawalawen kansallispuiston safarilla näimme paljon norsuja. Ensimmäisen norsun kohdalla olin aivan täpinöissä ja yritin nappailla hirveästi kuvia, mutta pian ymmärsin että täällähän näitä riittää! Norsuja elelee siellä oikeasti niin paljon, että samalla paikalla oli helposti kymmenen ja vähän matkan päässä taas lisää. Utopistista. Alueella ei ilmeisesti ole niille petoja ja muuten elinympäristö on suotuisa. Näimme myös ihan pienen parin kuukauden ikäisen poikasen ja sitten kaiken kokoisia vanhempia.

20181216_143007

20181216_133601

Tämä kuva on harmillisen epätarkka, mutta tuo parin kuukauden ikäinen poikanen oli niin sievä, että ansaitsee päästä eetteriin.

20181216_140445

Norsulauman nuorta väkeä.

20181216_135701

Pusikossa alkoi suhisemaan ja tämä urosnorsu saapui kahden kaverinsa kanssa naisväkeä ja nuorta polvea katsomaan.

Mukavinta oli istua hiljaa paikallaan pidempi tovi ja vain tarkkailla mitä eläimet puuhasivat. Eritoten mieleeni jäi iltapäivän siestahetki, jolloin matalassa lammessa makoili päikkäreillä niin vesipuhvelit kuin krokotiilitkin sulassa sovussa. Vedestä törröttävä vesipuhvelin pää toimi loistavana laskeutumisalustana hohtavan valkoiselle linnulle eikä kumpikaan ollut asiasta moksiskaan. Harmi, kun en noita lintuja oikein tunne, ehkä se oli haikara tahi kurki.

20181222_182847

Vesipuhvelien siesta. Tarkkasilmäiset huomaavat puhvelin päällä tiirailevan linnun. Iso krokotiili lepäili vain muutaman metrin päässä vasemmalla.

Udawalawessa näimme myös paljon riikinkukkoja ja yhden ihmisiltä usein piiloutuvan villikissankin. Kissa oli niin sähäkkä liikkeissään ja pomppasi saaliin napattuaan isoilla loikilla pensaiden sekaan ettei minulla ollut mitään toivoa saada kuvaa siitä. Harmi. Se oli mahtavan näköinen. Jotain ilveksen ja maatiaiskissan piirteitä siinä oli. Safarilla mukana olleen brittipariskunnan kiikareiden läpi näimme myös pelikaanin ja kaksi tukaania, kuningaskalastajan, merikotkan pesän ja jonkun ison pöllön. Kuljettajallamme oli aivan uskomaton silmä eläinten bongaukseen ja hän erotti kasvillisuuden seasta vaikka mitä lajeja. Monta asiaa olisi kyytiläisiltä jäänyt huomaamatta ilman häntä.

20181216_142257

Laidunnusta ja lepoa vuoron perään.

20181216_142359

Tähän lammikkoon mahtui juuri sopivasti vilvoittelemaan.

Toisena päivänä kävimme bongailemassa valaita intian valtamerellä saaren eteläpäädyssä. Jännä ajatus, että Sri Lankan alapuolella on käytännössä pelkkää valtamerta niin pitkään kunnes tullaan etelänavalle. Siellä eleleekin mm. sinivalaita ja minun suuri haave olisi ollut nähdä tuo jätti uiskentelemassa elementissään. Miettikää, jopa 30 metrinen valas, jonka pyrstökin on seitsemän metriä leveä. Sydän yli 600 kiloa. Siis pelkkä sydän on yhtä painava kuin keskikoinen hevonen. Itse valas painaa yli sata tonnia. Oi, että! Olisi siinä voinut vähän pelottaakin jos tuommoinen olisi veneen vieressä polskutellut. Tämä haave jäi kuitenkin toteutumatta, mutta ehkä vielä joskus.

Valaiden bongausretki ei kuitenkaan ollut ihan huonokaan, koskä näimme parven pikkumiekkavalaita. Valas-nimestä huolimatta ne ovat delfiineihin lukeutuvia petoja ja syövät lähinnä isokokoisia kaloja. Niiden tiedetään kuitenkin hyökkäävän porukalla myös pienten valaiden kimppuun. Meidän näkemämme parvi oli noin 20 päinen eikä niistä varmaan uhkaa suurelle sinivalaalle olisi ollut, mutta retken vetäjä kertoi että usein muut valaat kuitenkin kaikkoavat jos näitä on näkyvissä. Tiesittekös, että varsinaisten miekkavalaiden saalistus perustuu siihen, että ne porukalla estävät saalisvalaan pääsyn veden pinnalle hengittämään. Erikoinen ja varmasti harmillisen tehokas taktiikka. J on siitäkin mukava matkakumppani, että hänellä on mitä ihmeellisempiä nippelitietoja hihassaan, joita väläyttelee sitten sopivan tilanteen tullen. Usein saadaan hyvät keskustelut aikaiseksi ja haetaan vielä lisää tietoa.

Jottei reissu kuulostaisi liian ruusuiselta niin on myös kerrottava, etteivät nuo eläinten bongaukset ihan ilman uhrauksia tulleet. Valasreissulla istuimme yhteensä noin kolme tuntia pikkubussissa ja kuusi tuntia veneessä, josta valaita näkyi varmaan noin 10 minuuttia. Muu aika tuijoteltiin aavaa merta. Eli ei siis mitään nähtävää. Toki mahdollisen bongauksen tuoma jännitys piti ainakin minut pitkään otteessaan. Niin kovasti olisin sen sinivalaan halunnut nähdä. Udawalawen norsuretki sisälsi kuusi tuntia pikkubussia ja nelisen tuntia eläinten bongausta jeepissä. Istuen. Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo vielä se, että Sri Lankassa liikenne on aivan kammottavaa. Kaikki tööttää ja ohittelee ja suihkii miten sattuu ja sen lisäksi tiet ovat epätasaisia eli jo pelkkä hengissä perille pääseminen on oma jännitysnäytelmänsä. Olimmekin todistamassa kun moottoripyörä törmäsi tuktukin perään ja oma bussi kolhaisi naapurin peilit ryttyyn. Vaikken uskonnollinen olekaan niin muutamat ave mariat piti minunkin lukea.

Monta kokemusta rikkaampana on taas mukava olla kotonakin. Juoda ah, niin hyvää suomalaista kahvia, surfata nopeassa netissä ja valuttaa juomavettä suoraan hanasta. Kiitollisena niin omasta maasta kuin myös mahdollisuudesta matkustaa.

Ihanaa ja rauhallista Joulua, toivottaa Javis

Yksi kommentti artikkeliin ”Eläinten valtakunnassa

  1. Paluuviite: Lupaukseni vuodelle 2019 |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s