Omena-aroniamehua mehumaijalla

Meidän etupihan aita on marja-aroniaa, joka oli melkoisen kitukasvuinen ja lähes pystyynkuollut vuonna 2016. Se täytyi leikata silloin kokonaan alas jo ihan koira-aidan asentamisenkin vuoksi. Sen jälkeen pensaiten edustaa kitkiessäni olen huomannut, että muurahaiset ovat paikoitellen vallanneet juuriston. Näillä kohdilla olevat aroniat ovat edelleen kitukasvuisia. Yritin häätää muurahaisia kanelilla, mutta eipä siitä tainnut apua olla. Onneksi kuitenkin vanhat pensaat ovat sisukkaita ja nyt toisena kesänä alasleikkauksen jälkeen ne tekivät jo mukavasti satoa. Isoja ja pulleita pallukoita, jotka maistuvat sellaisenaan katalalle. Maku ei todellakaan ole meikäläisen mieleen ja loput täytyi sylkäistä pois. Kuitenkin marjojen hyödyntäminen kiehtoi ja pikaisen googlailun jälkeen selvisi, että omppujen kanssa pitäisi tulla makoisaa mehua. Omppujahan minun vanhemmilla pisaa, joten ensikertalaisen innolla ei kun kokeilemaan!
Äiti ja iskä istuttivat omenapuut rakentamansa talon pihalle kolmekymmentä vuotta sitten eikä heillä ole käsitystä mitä lajiketta ne ovat. Toinen puu on valkea ja toinen punertava. Valkeasta tiedetään kuitenkin ettei se ole valkea kuulas. Minä alan kallistumaan siihen, että se voisi olla antonovka tai kenties sen harvinaisempi kaveri papirovka? Antonovka on todennäköisempi vaihtoehto, mutta nämä kyllä kypsyy jo aiemmin eli syyskuussa. Ken tietää. Pitäisi joskus napata omenoita mukaan ja mennä torille maistattamaan viljelijöillä. Eiköhän joku tunnistaisi.

20180827_144816

Onko tämä lajike antonovka?

No, mutta mehuun käytin siis tätä valkeaa omenaa. Huuhdoin ja lohkoin ne jättäen siemenkodat, mutta poistaen huonot kohdat. Tämä sujui yllättävän nopeasti, koska omput olivat aika siistejä. Ladoin mehumaijaan omppuja tuhdin kerroksen, niiden päälle puoli desia sokeria, sitten aronioita ja päällimmäiseksi taas omppuja. Kaikki eivät mahtuneet ensimmäiseen ladontaan, joten tein kaksi settiä. Päätin laskea mehun ensin kattilaan, koska ensimmäinen mehu olisi suurimmaksi osaksi pelkkää aroniaa ja halusin sekoitusta. Siinähän ne kattilassa sekoittuvat. Laitoin keltaisen pussinsulkijan letkun nipistimen väliin niin sain itse lukea kirjaa kiikkustuolissa. Siitä oli hyvä vahtia projektin etenemistä.

20180827_133718

Mehuun käytettiin vadillinen omenalohkoja ja kolmasosa vadista aroniaa.

20180827_134737

Tämmöinen kokoonpano.

20180827_142838

Pussinsulkija hoiti mehun laskun puolestani.

50 minuutin keittämisen jälkeen vettä oli edelleen alimmassa osiossa runsaasti ja omput olivat ylhäällä muussia. Ladoin muussin päälle loput omput, 0,25 desiä sokrua ja loput aroniat. Koko satsi mahtui mukavasti yhteen maijalliseen.

20180827_142944

50 minuutin kohdalla näytti tältä.

Keittelin mehua yhteensä kaksi ja puoli tuntia. Lisäsin sokeria vielä puoli desiä noin 40 minuuttia ennen loppua, jotta viimeisetkin mehut irtoaisivat. Lopputulema oli vähän reilut neljä litraa mehua, joka maistuu mielestäni vahvasti aronialta ja on kauniin tummanpunaista. Sen verran jäin vielä kaipaamaan omenan makua, että taidan keitellä myöhemmin vielä satsin ihan pelkkää omppumehua. Oli kyllä hauskaa puuhaa!

Terkuin, Javis

20180827_194651

Valmis omena-aroniamehu.

2 kommenttia artikkeliin ”Omena-aroniamehua mehumaijalla

  1. Minä olen tehnyt erikseen omenamehun ja aroniamehun ja sen jälkeen sekoittanut niitä keskenään oikean suhteen aikaansaamiseksi. Sekoitussuhde riippuu tietysti siitä mikä on suhtautuminen aronian makuun. 1/4 omenamehua ja 3/4 aroniamehua riitti useimmille mutta puolet ja puolet on jo aika varmalla pohjalla. Mustaherukan joukkoon voi laittaa melko paljon aroniaa, on sitten kyseessä mehu tai hillo. Menee ihan täydestä.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s