Taimien kasvatusta

Kirjoittelin aiemmin aloittaneeni taimien esikasvatuksen ja nyt ajattelin vähän päivittää mitä niille kuuluu. Alla on myös kaksi videota taimista, mitkä on kuvattu yhdellä otolla ja ilman minkäänlaista editointia, joten anteeksi pieni takeltelu selityksissä.

Tomaatteja minulla on sekalainen seurakunta, joista suurin osa on viime kesänä kerätyistä siemenistä. Lajikkeet oli kirsikkatomaatit Favorit ja Lupitas. Näistä tulikin kelpo taimia! Parisenkymmentä alkua oli, joista harvensin huonoimpia pois niin, että nykyinen määrä on 15. Ulkonäöstä ei kyllä pysty sanomaan mikä mikin on ja nämä poikasethan ovat vielä ihan täydellinen mysteeri, koska emot olivat F1-hybridejä. Vasta kesän lopulla pystyn sanomaan lopullisen tuomion, mutta toistaiseksi näyttää hyvältä.

Näiden lisäksi minulla on kaksi Pink Treat-taimea. Tämä on japanilainen lajike, jota meidän mökkikylän tomaattiekspertti suositteli makunsa puolesta. Siemenet ostin Impectalta ja taimet ovat kasvaneet tosi hyvin. Ovat jo yli metrin mittaisia. Viime vuotiset tomaatintaimeni olivat kaikki ostettuja tai saatuja, joten nyt minua vähän jännittääkin miten kehitys tästä eteenpäin menee. Milloin alkaa tulemaan kukkia jne. Tänään poistin toisesta Pink Treatistä ensimmäisen varkaan. Olen lannoittanut vaaleanpunaisella kastelulannoitteella noin kerran tahi kaksi viikossa.

Tomaattien lisäksi minulla on neljä suippopaprikan taimea. Nämäkin siemenet on syöntivihanneksista, mutta taimet näyttävät ihan hyviltä. Ovathan ne vielä pieniä tomaatteihin nähden, koska ensimmäinen paprikakylvös epäonnistui. Katsotaan saadaanko näistä satoa. Facebookin ryhmissä monet olivat kertoneet onnistuneensa suippopaprikoissa tällä samalla menetelmällä, joten olen varovaisen optimistinen.

Kasvihuonekurkkuja on myös neljä kappaletta ja ne ovatkin jo isoja roikaleita. Kiipeilevät pitkin sälekaihtimia. J tuntee antipatiaa ”rehujani” kohtaan, koska olen kieltänyt tuulettamisen eikä sälekaihtimiakaan nyt saa oikein kunnolla kiinni. Noh, pieni uhraus suuremman hyvän vuoksi, sanon minä. Kurkkulajiketta en muistanut videota tehdessäni, mutta tarkistin että se on Beit Alpha. Se on partenokarppinen lajike eikä vaadi pölytystä. Yhdessä taimessa on jo pienen pieni kurkun alku. Minun päähän ei vieläkään mene, että hedelmää voisi syntyä ilman pölytystä ja olenkin vähän tupsutellut topsi-puikolla kukasta kukkaan. Yritän nyt olla tupsuttelematta ja katsoa miten homma sujuu ilman minun väliintuloa.

”Ei se mitään ota jos ei annakaan” mielessäni halusin kokeilla myös vesimelonia. Ja nämäkin siemenet ovat syöntihedelmistä. Täytyy toivoa, ettei se ollut mikään superpitkän kasvukauden ja trooppiset olosuhteet vaativa lajike. Googlailemalla löysin vesimelonin kasvatukseen mukavat suomenkieliset ohjeet tästä blogista: http://needle-fabric-scissors.blogspot.fi/2013/08/vinkkeja-vesimelonin-kasvatukseen.html?m=1<br&gt;
Tänään juuri latvoin omat vesimelonini kolmen varsinaisen lehden yläpuolelta. Jännitys tiivistyy miten tässä käy.

20180413_110746

Vesimelonit ennen latvomista.

20180413_111004

Ja latvottuna. Sirkkalehdet sekä kolme varsinaista lehteä jätetään. Taimen pitäisi alkaa nyt haaroittua.

Viimeisenä jäljellä on tammikuussa kylvetyt orvokit ja keijunmekot. Orvokit lähtivät vinhaan kasvuun, mutta sittemmin on tuntunut tapahtuuko niissä laisinkaan mitään. Yhtään kukka-aihetta ei näy ja jotenkin kasvu näyttää tyssänneen. Koitan lannoittaa orvokkeja nyt joka kerta kun kastelen. Katsotaan. Keijunmekko iti hitaasti ja huonosti. Noin paristakymmenestä siemenestä vain seitsemän iti. Yhden alun nykäisin vahingossa itse ylös (!!!) ja jäljelle jäi kuusi. Ne ovat kaikki elossa, mutteivät kovin suuria. Tuuheat amppelit on vielä kaukainen haave, mutta toivotaan parasta.

1523635963112-1418686885

Orvokeissa ei ole vielä kukka-aiheita.

1523635911279510725492

Keijunmekot vaativat lehmän hermoja kasvattajaltaan.

Kovasti uskoa ja toivoa tuntuu tämä puutarhaharrastus vaativan. Ja kyllä tässä työtäkin on. Jo ihan pelkkään kasteluun menee 2,5 litraa vettä ja vartti aikaa kun lannoitevedet pitää sekoitella pienemmissä erissä. Ensi vuotta silmällä pitäen yritän kehitellä jonkun altakastelusysteemin näille. Purkkeja on varmaan 50 ja jokaiseen lorottaminen on yllättävän työlästä. Helpommalla pääsisi kun ostaisi kaiken vain kaupasta, mutta juuri vaivannäkö ja kehityksen seuraaminen on ainakin minulle tässä se juju. Tuijottelen taimiani monta kertaa päivässä ja aina töistä tullessa menen ensimmäisenä kurkistamaan onko minikurkku kasvanut. J sanoo, että pitäis katsoa harvemmin, jotta huomaisi eron mutta enhän minä malta pysytellä poissa.
Tämmöistä tällä kertaa!
Toivoo, Javis

2 kommenttia artikkeliin ”Taimien kasvatusta

  1. Taidat ollakin oikea puutarhuri! Minä en esikasvata mitään. Aikanaan esikasvatin, mutta kärsivällisyys ei riittänyt, eikä myöskään ollut sopivia tiloja, lisäksi kissa oli erityisen kiinnostunut purnukoiden mullasta. Taimista tuli aina jotenkin honteloita ja usein jo katkeilivat, ennenkuin pääsivät ulos.

    Tykkää

    • Kiitos kommentista, Eija! Tämä saattaa olla mullakin uutuuden viehätystä vielä ja semmoista kokeilua. Ainakin yritän kovasti, mutta lopputuloksesta ei ole takeita. 2017 esikasvatin vain kurkut ja 2016 hankittiin mökki vasta toukokuussa, joten tämä on oikeastaan ensimmäinen kevät kun tosissani kokeilen vähän laajemmalla repertuaarilla. Ja toivon todella että tulisi satoakin kun onhan tässä paljon ollut puuhaa..

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s