Sunday Bliss

Onpahan ollut ihana sunnuntai! Vapaapäivä alkoi taas kesätauon jälkeen ohjelmistoon palanneella Emmerdalella. Niin yksinkertainen asia kuin aamukahvi+Emmerdale+koira syliin ja sohvannurkkaan on mulle onnellisuutta. En tarvitse sen ihmeempiä. Tämän setin jälkeen käytin Dinon pienellä lenksulla ja suuntasin tallille. Kello oli puoli yksitoista ja Tuomarinkylässä oli yllättävän rauhallista. Ketään ei näkynyt missään. Vuokrahevoseni Taisto oli ulkoilemassa ja sehän piti käydä noukkimassa sisään. Tasi on mainio kaveri ja tuleekin portille jo vastaan kun sitä kutsuu nimeltä. Edellisen hevoseni Pätkän sai useimmiten hakea nilkat mudassa tarhan taaimmaisesta nurkasta, joten Tasin käytös on sekä hellyyttävää, että erittäin käytännöllistä. Sunnuntaina täytyy tietysti lähteä sunnuntaiajelulle ja lähdimmekin maastoon.

 

Pätkä asusteli kolme viimeistä vuotta Sipoossa ja Tuomarinkylään paluu on ollut ihanaa. Se on minulle niin tuttu ja tarkkaan koluttu paikka. 13 vuotiaasta lähtien toinen koti. Sen yksi hienoimmista puolista on nämä maastot. Turvalliset juuri hevosia varten rakennetut ratsastustiet kiertävät pellon laitaa, joen vartta ja metsän läpi. Alueen kulmalla on myös Vinttikoirakeskus, joka on aktiivisessa käytössä koiraharrastajilla. Metsästä löytyy kiipeilypaikka, jossa voi käydä harjoittamassa hevosta ylä ja alamäissä. Mäkiä on loivempia ja jyrkempiä ja useammat hevoset innostuvatkin kiipeilystä ja tykkäävät laukata ylämäkiä. Metsän reunaa kulkee ulkoilijoiden ja hevosten yhteinen pupukuja (en tiedä onko tämä virallinen nimitys, tuskin), jossa on kovempi pohja. Pupukuja onkin mielestäni yksi ihanimmista kohdista Tuomarinkylää, koska siellä kuuluu tunnelmallinen kavioiden kopse ja puut kaartuvat yllesi. Syksyisin tämä on niin upea keltainen tunneli!

20170827_113054-1

Pupukujalla kuunnellaan kavionkopsetta

Nyt Tuomarinkylän yllä häälyy ikävä varjo. Helsingin uusi kaavoitussuunnitelma. Vinttikoirakeskuksen paikalle ja viereen suunnitellaan kerrostaloja ja peltojen halki kulkisi tulevaisuudessa raitiovaunu. On kauhean surullista edes ajatella, että tämä keidas kaupungin sisällä pilkottaisiin osiin. Alue tarjoaa tällaisenaan niin paljon sekä meille hevos- ja koiraihmisille, että kaikille lähialueen ulkoilijoille. Tuomarinkylän hevosteiden vierellä kulkee loistavat ulkoilutiet, jotka vilisevät puöräilijöitä, lenkkeilijöitä, koiran ulkoiluttajia ja talvisin hiihtäjiä. Raiteet kulkisivat ilmeisesti juuri pupukujan kohdalta ja metsä kiipeilypaikkoineen jäisi niiden taakse. Hevosille jäisi kolmen kilometrin lenkistä alle puolet. Yksi kulma. Todella, todella surullista.

20170827_113320

Raiteet tulisivat jostain tuolta peltojen halki.

20170827_113424-1

Pellon laidalta alkaa siirtolapuutarhakylät. Meidän mökki on alueiden takareunalla tästä näkövinkkelistä katsottuna.

20170827_125500

Ratsastusreissun jälkeen on mukava syödä massu täyteen. Tasi on tuo musta takana ja edessä on sen kaveri Tumppi.

Noh, ei auta itku näilläkään markkinoilla ja onneksi Pro Tuomarinkylä-liike tekee hyvää työtä tuodessaan julki Tuomarinkylän idyllisyyttä ja suurta käyttöastetta. Kunnallisvaaleissa kannattaa kuitenkin katsoa mitä ehdokkaat ovat Tuomarinkylän säilyttämisestä mieltä. Helsingissä on veitsen alla muitakin ulkoilu- ja virkistysalueita, joten aihe koskettaa varmasti kaikkia helsinkiläisiä. Nautitaan niin kauan kun saadaan. Meille on muodostunut Tasin kanssa hyvä suhde puolessa vuodessa ja onkin ihanaa samoilla sen kanssa maastossa kun tiedän jo sen jekut. Keväällä se tipautti mut vinttikoirakeskuksen luona ja laukkasi tallille. Yritin pitää ohjista kiinni, mutta siinä vääntyi vaan sormi ja heppa karkasi kuitenkin. Joten ei kannata. Tosin silloin ei ainakaan pää kolahda kun yläkroppa roikkuu ohjien varassa. Paras vaihtoehto olisi kuitenkin pysyä kyydissä. Tänään oli feng shuit kohdallaan ja kaikin puolin ihana ratsastusretki karvakamun kanssa. Sielu lepäsi.

Talleilun jälkeen kurvasin mökille ja siellä olikin vielä elokuun lopun iloksi tarjolla kukkaloistoa. Mulla alkaa keskiviikkona kesäloman kolmas osuus ja silloin olisi muiden töiden ohella tarkotus tehdä vielä mansikkamaa. Ostin keväällä kuusi mansikantaimea ja ne ovat kasvaneet ja rönsyilleet niin kovasti, että nyt mulla on purkitettuna jo kolmisen kymmentä rönsytaimea. Siis luonto jaksaa kyllä hämmästyttää mua! Kuudesta 80 sentin taimesta 30 alkua! Tämän suhteen kun saisi siirrettyä bisnekseen niin olisin rahanainen. Ideaa odotellessa..

20170827_153424

Tiikerililja, joka tupsahti itsekseen mökin rappujen viereen. Harmillisen huonon kasvupaikan on valinnut ja kasvaa aivan kannon tyveltä, joten siirtäminenkään ei varmaan onnistu.

20170827_153209

Leijonankita

20170827_153449

Pienet mansikanrönsyt juurtuvat purkeissa ja odottavat varsinaiseen kasvupaikkaan pääsemistä.

Mun perennasuosikeiksi on muodostunut kärhöt. Ne on niin upeita kukkivia köynnöksiä, mutta myös oikukkaita penteleitä. Tänä kesänäkin on ollut jokaisessa kuivumista. Tiedä sitten onko hoito vaan ollut niin huonoa. Mulla on kolme kärhöä, joista suosikkini on Dr.Ruppel. Se on kirjavan pinkki ja kukkii kaksi kertaa kesässä jos alkukesän kukinnot leikkaa pois. Ja on lämmintä. Ja ei sada liikaa. Ja muistaa lannoittaa. Ja ja ja. Toinen suosikkini on Jackmanii, joka on tummempi sinivioletti. Jackmaniistä otin ”blogikuvan” eli rajasin kuvan kukintoon, mutta te voitte jokainen kuvitella siihen ympärille kuivia rankoja ja ruskeita lehtiä. Pitäydytään nyt kuitenkin totuudessa.

20170827_153137

Ihanista ihanin Dr. Ruppel

20170827_153318

Ja Jackmanii. Tai se mitä siitä on jäljellä.

Kasvihuoneesta saa nyt mukavasti satoa. Tomaateista suosikkini ovat keskikokoisia tekevä Gardeners Delight ja kirsikkatomaatti Favorita. Ne ovat molemmat oikein makeita. Olen makean ystävä kaikin puolin! Näiden lisäksi hyvä on myös kirsikkatomaatti Lupitas, jolla on vähän kovempi kuori, mutta se säilyy hyvin pitkälle syksyyn. Avomaankurkkua on tullut runsaasti ja sitä laitan ensi vuonnakin. Nyt kun olen kantapään kautta oppinut, että pitää vain kastella reilusti. Lisäksi ajattelin kokeilla kasvihuonekurkkua eli sitä ”normaalia”. Alimpana on vielä kuva etupihan kaunistajasta syysleimusta. Se on niin upea, että ensi vuonna täytynee ostaa toinen vielä vähän tummempi pinkki. Valkoisen syysleimun alun sain uudelta ystävältäni ja mökkinaapurilta Tarjalta ja mikäli se selviää talvesta on valkoinen kukkameri Suomi100-penkissä taattu. Mulla on muuten jokaiselle kukkapenkille nimi. Ja puhun kasveille. Olen höperöitymässä kovaa vauhtia.

20170827_153233

Syysleimu on näyttävä ja kiitollinen kasvattaa. Kasvaa korkeaksi ja runsaaksi ”pensaaksi” eikä rutise turhista.

 

Takana ihana sunnuntai ja iloisin mielin alkavaan viikkoon! Javis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s