Kesäkurpitsaa siellä ja täällä

Sadonkorjuun tulokset ovat kovasta yrityksestä huolimatta toivottua pienemmät, mutta kesäkurpitsasta on runsauden pula. Viime viikot ovatkin menneet kesäkurpitsan sävyttäminä. Niitä on annettu siskolle, äitille, kaverille ja naapurillekin. Huh huh! Ja sitten kun on ei-niin-tarkka viljelijä niin ne perkuleet kasvaa käsivarren kokoisiksi. Parhaimmillaanhan ne on pieninä, mutta melko vähän on ollut isommissakaan siemeniä. J:kin sanoi, ettei ole koskaan syönyt kesäkurpitsaa yhtä paljon kun tänä vuonna.

20170820_111904

Eka kokeilu oli pastan korvike. Ei uppoa väärän rahan lailla, mutta on hyvää sekin. Vinkin sain mökkikylän Jenniltä eli suikaleina tulikuumalle pannulle, jossa öljyä. Siihen sitten mausteita ja käristellään oman maun mukaan. Mä tykkään pehmosista, mut toiset arvostaa al denteä. Pannun pitää olla tosi kuuma, koska muuten nestettä erittyy niin paljon että suikaleet alkaa keittymään. Se ei ole tarkoitus. Päälle vielä parmesania. Voin suositella. J:kin söi.

Seuraavana vuorossa oli täytetyt kesäkurpat. Halusin tehdä vegeversion, joten täyte oli soijarouheen ja riisin sekoitus. Soijarouhe ei maistu itsessään juuri miltään, joten se pitää maustaa tosi napakasti varsinkin kesäkurpitsan yhteydessä. Kaks mautonta lössykkää on taatusti floppi. Joten pannulle öljyä, valkosipulia, soijarouheet ja kasa mausteita. Mä lintsaan näissä ja käytän valmiita maustetahnoja yms soosseja. Sitten vaan kesäkurppa paloiksi, sisukset ulos ja täyte sisään. Juustoa päälle ja uuniin. Avot, kun oli hyvää! J ei tykänny. Maistui kuulemma liikaa kesäkurpitsalta.

20170812_123440

Edellisen päivän sisukset keitettiin pottuloiden kanssa keitoksi ja soseutettiin. Tästä tuli aika mitäänsanomaton keitos. Tässäkin kaks mautonta keskenään. Kovasti yritin, mutta multa maustaminen ei tuu luonnostaan. Joskus onnisttu, joskus ei. Ei se pahaa ollu ja tuli syötyä koko kattila, mutta vähän pliisu oli.

Ja viimeisenä kruunun jalokivi: Kesäkurpitsakiekot. Näistä tuli niin hyviä! Kurppa kiekoiksi ja uuninpellille. Öljyä ja suolaa. Jälkimmäistä reilusti. Cashew-pähkinä murua, aurinkokuivattuatomaattia, basilikaa ja oreganoa. Päälle vielä juustoa. Niin hyvää! Pienet kiekot meni yhtenä suupalana. Suosittelen. Ja tää oli mun ihka oma kehitelmä.

20170820_205302

Kokkailu ei todellakaan ole mun intohimo, mut nämä omat viljelykset kannustaa siinä kyllä kovasti. Ihan eri fiilis tehdä kun ainekset on omalta pihalta. Vielä pitäis kokeilla ainakin sitä kesäkurpitsa-suklaakakkua ja muitakin ideoita otetaan innolla vastaan. Nyt kun on päivisin näin lämmintä niin nuo kesäkurpat eivät näytä hyytyvän millään vaan uutta puskee koko ajan. Olen valehtelematta saanut ainakin 20 pötkylää jo sieltä kolmesta taimesta. Ens vuonna laitan vaan kaksi.

Seuraavana pitäis taklata lehtikaalipusikko. Mitäköhän siitä keksis?!

Kesäkurpitsan makuisin terveisin, Javis

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s