Kavionvuolua

Kun kerron tekeväni työkseni muunmuassa hevosten kavionhoitoa ovat ihmiset usein kiinnostuneita aiheesta. Ajattelinkin, että olisi kiva kertoa siitä näin kuvien kera. Olen opiskellut hevosen kengittäjäksi ja tehnyt niitä töitä jokusen vuoden toiminimellä. Tänä päivänä olen vähentänyt kengittämisen oikeastaan ihan minimiin. Siihen on useita syitä. Hankalat työasennot käyvät polviin ja työ on fyysisesti todella rankkaa. Työpäivän jälkeen en jaksanut tehdä enää mitään. Aloittelevan kengittäjän kirous on temppuilevat hevoset, jotka nykivät ja riekkuvat kengityksessä. Tämä on tietysti erityisen rankkaa keholle ja aiheuttaa suuremman loukkaantumisriskin. Oikeastaan viimeinen pisara minulle oli tapaus kun hankala hevonen lennätti minut selälleen tallinkäytävälle. Olin kengittämässä etujalkaa normaalissa kengitysasennossa eli hevosen etujalka viedään omien jalkojen väliin tuohon polven yläpuolelle ja sitten toisella jalalla tuetaan/puristetaan yhteen niin, että saadaan tukeva työskentelyasento. Tästä asennosta päätti hevonen nousta takajaloilleen ja minun 60-kiloinen kroppani lensi mukana. Makasin sen vatsan alla ja takasillaan seisovan hevosen etujalat viuhtoivat yläpuolellani. Pääsin alta pois niin, että etujalka aiheutti vain ruhjeen reiteeni, mutta mahdollisuudet mihin tahansa olisivat olleet. Tuosta tilanteesta tuli suoranainen pelko ja totesin, etten koskaan tarvitse rahaa niin paljon, että oma terveys kannattaisi laittaa uhanalaiseksi.

Senpä takia teen enää vain kilttejä hevosia kuten tätä vanhempaa Herra Huuta. Hän on jo vähän ikääntyneempi eli yli kaksikymppinen ja käytöstavoiltaan oikein mallikas. Herra Huun kanssa täytyy vaan hakea sopivat työasennot, jotta molempien polvet ovat mukavasti. Pidän herran jalkaa vähän matalammalla ja välillä kyykistyn itse ja laitan hevosen jalan reiden päälle. Herra Huu nykii vaan kertoakseen, että nyt pitää lepuuttaa vanhoja niveliä.

20170808_151334

Aika mutkalla sitä saa olla. Toinen etujalka on jo valmis.

20170808_150907

Hevosen niveliä eniten rasittavaa ulkokiertoa minimoidakseni kyykistyn ja pidän kaviota reiden päällä.

Herra Huu on iästään huolimatta oikein hyvässä kunnossa ja sillä ratsastetaan lähes päivittäin. Se elää elämäänsä ilman rautakenkiä ja pärjää hyvin. Herra Huu on niin sanotusti paljasjalkainen. Kengättömyydestä on hevosen anatomian mukaisesti etua mm. siinä, että se mahdollistaa kaviomekanismin täydellisen toiminnan. Kaviomekanismi on kaviossa tapahtuva leventyminen ja supistuminen jokaisella askeleella mikä toimii pumppausmekanismina verelle. Näin hyvin yksinkertaistettuna ja kapulakielellä. Rautakenkä jäykistää kavion rakenteen ja kaviomekanismin toiminta on vain osittaista. Paljasjalkainen kavio on sitten taas arempi huonoille pohjille, kuten teille jotka ovat kovia ja päällä isoja sorakiviä. Lumella paljasjalkainen kavio pitää hyvin, toisin kuin rautakenkä, mutta jäällä tarvitaan lisää pitoa. Rautakenkään on helppo ruuvata metalliset piikit eli hokit. Kengättömälle tarvitaan tossut, joissa on hokit. Minulla on omakohtaisesti paljon hyviä kokemuksia kengättömyydestä ja tästä voisi kirjoittaa paljonkin. Koulukuntia on monia, mutta uskon, että kengättömyys yleistyy Suomessakin.

20170808_151814

Näin etujalka viedään kengitysasentoon.

20170808_151849

Kavion ulkoseinämät ovat kasvaneet liian korkeiksi ja ne täytyy raspata matalammaksi, jotta eivät lohkeaisi ulospäin. Nämä seinämät ovat sarveisainetta kuten kynnet.

Meillä on Herra Huun omistajien kanssa oikein hedelmällinen yhteistyö. Omistajat ylläpitävät kavioita raspaamalla korkeita seinämiä itsekin ja minä käyn sitten vähän harvemmin tekemässä isomman työn. He ovat opiskelleet itse netistä, minkä lisäksi olen opettanut veitsen ja raspin käyttöä kädestä pitäen. Paljasjalkaisuus toimiikin parhaiten silloin kun omistaja osaa ja viitsii itsekin ylläpitää kavioita ainakin jonkun verran. Jotkut oppivat niin hyviksi, että hoitavat omat hevosensa täysin itse. Ammatti-ihminen voisi ajatella, että siinä meni asiakas, mutta hyvin tehtynä tämä on hevosen etu. Näin hevosen kaviot eivät pääse missään vaiheessa kasvamaan liian pitkäksi kun omistaja voi päivittäin seurata niiden kuntoa. Rautakenkien käyttö juontaa juurensa historiaan, jolloin hevosten kyydissä liikuttiin jopa kymmeniä kilometrejä päivittäin. Tämmöisellä käytöllä ilman rautakenkää sarveisseinämät kuluivat niin lyhyiksi, että hevoset alkoivat ontumaan. Tämän päivän harrastehevosten ongelma on enemmänkin päinvastainen. Liikuntaa on niin vähän ja pehmeillä alustoilla, että kaviot kasvavat normaalin huoltovälin (6-8 viikkoa) aikana liian pitkäksi eikä kulutusta tule riittävästi. Tämän lisäksi hevosen kavio kuluu kannoilta aina enemmän kuin varpaalta, mikä vääristää kavion oikeaa kulmaa. Mikäli omistaja osaa itse raspata, voi hän lyhentää seinämää varvasalueelta samaan tahtiin kun kannat kuluvat matalammaksi. Näin kaviokulma pysyy koko ajan hyvänä ja aiheutuu mahdollisimman vähän turhaa rasitusta nivelille.

20170808_153242

Takajalka nostetaan sivusta tuohon eteen eli sitä ei viedä jalkojen väliin. Kyseisellä hevosella tämä jalka kipuilee toisinaan ja siksi pidän sitä noin matalalla.

20170808_153332

Seinämien raspausta. Ulkoreunalla näkyy pieni lohkeama mikä saatiin raspaamalla pois.

20170808_152742

Paljasjalkaista vuoltaessa kavio jätetään hieman pidemmäksi kuin rautakenkään valmisteltaessa. Anturasta poistetaan vain lohkeileva aines ja ylikasvaneet kantakulman tuet. Säde käydään läpi veitsellä mahdollisia taskuja etsien ja huonokuntoinen aines poistetaan. Tervettä sädettä poistetaan mahdollisimman vähän. Lopuksi kavion reunat pyöristetään kauttaaltaan, jottei reuna lohkeilisi.

Hevosen kavion anatomia on ihan äärimmäisen mielenkiintoista ja alan opiskelu oli erittäin palkitsevaa. Pitkän linjan hevosihmisenä tiesin ennen kouluun menoa hävettävän vähän kengityksestä ja sen vaikutuksesta hevosen kokonaisvaltaiseen terveyteen. Suosittelisinkin lämpimästi kaikkia hevosihmisiä perehtymään tämänkin aiheen teoriaan. Se antaa ihan uutta perspektiiviä ja oppia miten analysoida huoltovälin sopivaa pituutta niistä kavioista eikä vain kalenterista. Ja kyllähän näin kilttejä hevosia laittelee mielellään vaikka polvia vähän kivistääkin ja selkä on hiestä märkä. Kiitos Herra Huulle ja omistajille.

Hikisin terveisin, Javis

3 kommenttia artikkeliin ”Kavionvuolua

    • Joo, mä olen juurikin kengittäjä eli suppeampi tutkinto. Kengitysseppä on sitten se laajempi koulutus mitä esimerkiksi Ypäjällä voi opiskella. Mulla ois hyvät mahdollisuudet jatkaa siihen, mutta kun ei toi jokapäiväisenä työnä ollutkaan niin kivaa.. Halit takaisin! ☺

      Tykkää

  1. Paluuviite: Käsityö Javis ja miten siihen päädyttiin |

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s