Viikonloppu, jonka muistan pitkään

 

Tähän kuvaan kiteytyy takana oleva huikea viikonloppu. Ratsastuksen, hevosrakkauden ja yhdessä koetun elämyksen riemu.

IMG-20170716-WA0004-1

Olimme neljän naisen ja yhden nuoren neidin voimin Vironmäen ponitallilla viikonloppuleirillä. Vironmäen ponitallia luotsaa Sanna Vironmäki ja hänen tyttärensä Tiia. Sanna ja Tiia räätälöivät leirin meidän makuun sopivaksi ja ohjelmaan kuuluikin niin kouluratsastusta, rataesteitä kuin puistoesteratakin. Vironmäen ponitallilla on tarjota upeat puitteet ratsastukseen. Tiluksilta löytyy erikseen kentät sekä este- että kouluratsastukseen, maneesi sateen iskiessä, vastikään remontoidut tallit, talviasuttavat aitat leiriläisten majoitukseen ja tilava ruokailutila, jossa mahtuu isommallakin porukalla viettämään aikaa. Ruokailut tuppasivatkin venymään mielenkiintoisten hevosaiheisten keskustelujen äärellä.

20170716_132131

20170716_132103

Aitat, joissa majoituimme

20170715_210951.jpg

Koulukenttä ja vasemmalla estekenttä

Saavuimme Orimattilaan lauantaiaamuna puoli yhdeksän maissa ja leiriydyttyämme lähdettiinkin heti talliin. Aamupäivällä keskityttiin kouluratsastukseen ja iltapäivällä palauteltiin mieliin kevytistunnan ja esteistunnan erot. Hyppäsimme pieniä esteitä ja sehän sujui niin hyvin, että tädit itsekin vähän hämmentyivät. Päivällisen jälkeen teoriaosuudessa kävimme läpi erilaisia kuolaimia. Kävimme myös vähän mittailemassa puistoesterataa ja korvamerkitsimme sieltä esteitä, jotka eivät näyttäneet liian pelottavilta. Sää suosi meitä koko viikonlopun ja lauantaina istuimmekin pitkään iltaa ulkosalla nauttien auringon viimeisistä säteistä. Tätien juhlajuomaksi oli valikoitunut mikäpä muukaan kuin suomenhevosia kunnioittava Sankari-punaviini. Jännityksellä kävimme nukkumaan ja pohdimme mitenköhän meidän puistoesteillä käy.

20170715_214950

Iltasella maistelimme sodissa palvelleiden suomenhevosten muistoksi tuotettua Sankari-viiniä

Vironmäen ponitallin ratsut ovat poneja ja suomenhevosia, joiden koulutustaso on helppo C – helppo B, minkä johdosta talli ei sovellukaan ryppyotsaiseen kouluratsastukseen. Hevosten ehdoton pluspuoli on se, että näillä turvallisilla suomenhevosilla täditkin uskalsivat ylittää itsensä ja hypätä esteitä pitkän tauon jälkeen. Kerttu, Osma, Mittu ja Voitto kiidättivät tutisevat tädit puistoesteradan tukkien yli ja pärskyttivät vettä hymyileville naamoille vesihautaa ylitettäessä. Joukkoamme täydentänyt nuorin ratsastaja oli porukan rohkein ja hän saikin kirjavan Säntti-ponin kanssa vaativammat tehtävät. Tästä tytöstä olisi kenttäratsastajaksikin ja taisi se kärpänen vähän puraistakin.

IMG-20170716-WA0023

Kaunis ratsuni Osma

IMG-20170716-WA0021

Alashyppy sujuu kun muistaa katsoa ylöspäin. Rohkeammille löytyi jyrkempiä pudotuksia.

IMG-20170716-WA0028

Tämä Vironmäen ponitallin kruununjalokivi eli puistoesterata on kaikkien halukkaiden käytettävissä 15 euron maksulla ja tarjoaakin loistavat mahdollisuudet esimerkiksi nuorten hevosten treenaukseen. Perinteiseen maastoesterataan verrattuna puistoradan etu on se, että esteet sijaitsevat pienehköllä alueella ja näin kenenkään hevosen ei tarvitse jäädä viimeiseksi yksin odottamaan vuoroaan. Aina on kavereita näkösällä. Myös opettajan kannalta puistorata on kätevä kun ääni kantaa hyvin kaikkialle ja näkee ratsukoiden suoritukset usean esteen osalta. Radan esteet vaihtelevat 40 ja 70cm välillä ja siellä kaarrellen saa helposti alleen vaikka 20 perättäistä hyppyä. Minulla oli matkassa kypäräkamera ja alla olevalla videolla pääsetkin Osman satulaan.

Harrastusten paras puoli on mielestäni se, että ne tuovat yhteen samanhenkiset ihmiset joiden kanssa polut eivät välttämättä muuten kohtaisi. Me leiriläiset olemme tutustuneet toisiimme yksinomaan hevosten kautta ja nyt viikonlopuksi joukkoon kirjavaan liittyivät myös Sanna ja Tiia. Harrastuksissa saadut ystävät eivät katso ikää, ammattia, asuinpaikkaa saati tilin saldoa. Usein ei myöskään sukupuolta. Kaikilla on taatusti yhteistä puhuttavaa ja keskustelut luovivat sujuvasti myös harrastuksen ulkopuolisissa asioissa. Yhteenkuuluvuuden tunne on vahva. Vaikka kuinka tässä kuvailisin miten ihanaa meillä oli en saa puettua tunnetta sanoiksi. Se pitää itse kokea.

Ystävät, kiitos että olitte mukana! Javis

IMG-20170716-WA0011

Hevosihmiset hoi! Suosittelen paikkaa lämpimästi. Kerää oma porukka kasaan ja lähtekää leirille tai päiväseltään treenaamaan. Sannalla on mahdollisuus tarjota yöpaikka myös omalle hevosellesi. Hintataso on hyvin edullinen ja erilaiset paketit joustavasti neuvoteltavissa. Me maksoimme la-su leiristä 160 euroa per nenä, joka sisälsi neljä tuntia ratsastusta, majoituksen ja ruoan.

2 kommenttia artikkeliin ”Viikonloppu, jonka muistan pitkään

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s