Tervetuloa mummonkammariin

Ostin mökin irtaimistoineen ja tavaraahan siellä riitti. Kaikkea ihanan retroa ja sitten aika paljon sellaista ei niin ihanaa. Seinät olivat puuterinruskeat kuin vanhemman ladyn pikkupöksyt. Päätyseinissä oli vihreävalkoinen tapetti. Valitettavan huonossa kunnossa sekin. Räsymattoja lattialla ja ryijyjä seinillä. Komeuden kruunasi suoraan seiskytluvulta olevat kattovalaisimet.

IMG-20160829-WA0002

Ihaniakin tavaroita oli, kuten mökin seiskytluvulla rakentaneen miehen itse tekemä keinutuoli. Kulmakaappi, pirttikalusto, valkoiset tuolit, jääkaappi ja kaksi puista vuodesohvaa ovat myös olleet ahkerassa käytössä. Haluan mökkini olevan enemmän keräilykokoelma kuin mikään Ikeasta kertarykäisyllä haettu moderni asunto, joten paljon huonekaluja sai jäädäkin. Myös jotain pieniä hyllyjä säästin, jotka olen sittemmin tuunannut uusiin käyttötarkoituksiin.

IMG-20160829-WA0003

 

Mökin kuistilta löytyi aarteita. Toinen niistä oli Tikkakosken rautarunkoinen ompelukone, jossa on vielä konekin lankoineen sisällä. Toinen toimiva vanha radio. Nämä ihanuudet on tietysti säästetty, mutta valitettavasti vielä en ole ehtinyt näitä kunnostamaan.

IMG-20160829-WA0001

20170421_112953

Sitten jäljellä oli vielä sisävarasto, jossa oli epämääräinen kasa tavaraa. Nippeliä, nappelia, työkaluja, ruuveja, lehtiä, kuivuneita maalipöniköitä, puutarhaletkuja. Kaikkea mitä kuvitella saattaa. Uusien mökkiläisten ensimmäinen projekti olikin massiivinen raivaus niin mökin sisällä kuin pihallakin. Paljon tavaroita laitettiin kierrätykseen ja loput vietiin Sortti-asemalla. Yksi peräkärryllinen tavaraa ja toinen moinen risuja sun muita puutarhajätteitä päätyi jätelaitokselle.

IMG-20160829-WA0000

Tästä lähdettiin ja tulevissa kirjoituksissa kerron miten olemme aloittaneet muokkaamaan mökkiä omaan makuumme sopivaksi. Kirjoitan tätä blogia minä-muodossa vaikka mökin kunnostuksessa ja päätöksien teossa on ollut mukana myös avopuolisoni. Blogi on kuitenkin minun päiväkirjani eikä hän ole tämän teossa mukana. Ajatukset ovat siis omiani. Ei parane sotkea tuota miekkosta näihin juttuihin saati puhua hänen suullaan. Minä touhua omiani ja hän puistelee päätään nauraen tai välillä jarrua painaen. Sulassa sovussa kuitenkin – ainakin enimmän aikaa.  Jää kuuololle!

Terkuin, Javis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s